Naurulokkien ja suokukkojen yhteiset ruokailuparvet

Vuodesta 1984 lähtien olemme Hailuodossa keväisin kiinnittäneet huomiota pelloilla ruokailevien naurulokkien (Larus ridibundus) ja suokukkojen (Philomachus pugnax) yhteisparviin. Lajien yhteisruokailu toukokuisilla sänkipelloilla ei ole 1980-luvulla alkanut ilmiö, vaan sitä on esiintynyt jossakin määrin ainakin vuodesta 1972 saakka. Emme ole kuitenkaan voineet välttyä vaikutelmalta, että vasta 1980-luvulla sekaparvien esiintymisestä tuli aikaisempaa säännöllisempää ja ajoittain parvet ovat olleet myös poikkeuksellisen suuria.

Keväällä 1985 seurasimme yhteenliittymien pysyvyyttä ja pyrimme määrittämään, mikä osa pelloilla ruokailevista lokeista ja suokukoista oli niihin liittyneenä. Naurulokkien ja suokukkojen yhteinen ruokailuparvi oli Hailuodon Kirkonkylän pelloilla ainakin 17.5.-28.5.1985 välisenä aikana. Enimmillään parvessa oli yli 600 suokukkoa ja yli 300 naurulokkia. Kevään kuluessa suokukkojen määrä yhteisparvessa vähentyi ja lopulta pelloille jäi vain lokkeja ruokailemaan. Sekaparvessa oli säännöllisesti mukana myös muutama kalalokki (Larus canus). Sittemmin 1990-luvulla yhteenliittymissä on ajoittain ollut mukana myös jokunen harmaalokki (Larus argentatus).

Toukokuun 24. päivänä 1985 (liikuntoja seurattiin koko päivä) parvessa oli enimmillään 550 suokukkoa, 250 naurulokkia ja 20 kalalokkia. Yhdessä kohteessa joukkoon lyöttäytyi myös kolme kapustarintaa (Pluvialis apricaria). Suokukoissa oli suunnilleen yhtä paljon uroksia ja naaraita. Häirinnästä johtuen parvi joutui päivän mittaan vaihtamaan viidesti ruokailupeltoa. Vain siirtymävaiheessa pellolta toiselle parvi pilkkoutui hetkeksi useaan osaan.

nro Peltotyyppi

Type of field

Poistumisen syy

Cause of leaving

Etäisyys seuraavalle ruokailupellolle

Distance to the next field of feeding

1. Ohrasänki, jonka alla timoteioras

Barley stubble with timothy sprout

Auto ja traktori

Car and tractor

300 m
2. Ohrasänki, jonka alla apilaoras

Barley stubble with clover sprouth

Havainnoitsija

Spectator

700 m
3. Ohrasänki, jonka alla timoteioras

Barley stubble with timothy sprout

Lokkeja ammuttiin

Gulls were shot

600 m
4. Ohrasänki, jonka alla apilaoras

Barley stubble with clover sprouth

Traktori

Tractor

150 m
5. Sama pelto kuin nro 2

Same field as number 2

Traktori

Tractor

1300 m
6. Vierekkäiset karhitus ja ohrasänki, jonka alla timoteioras

A harrowed field and barley stubble with timothy sprout

- -

Yhteisparvi hakeutui siis kaikissa tapauksissa ruokailemaan pelloille, joilla suojaviljan sängen alla oli timotein (Phleum pratense) tai puna-apilan (Trifolium pratense) oras. Parven seuraamista edellisenä päivänä arvioitiin 120 hehtaarin otoksesta (n. 10 % Hailuodon peltopinta-alasta) erilaisten peltopintojen osuus:

Keväällä 1985 Hailuodon 1200 peltohehtaarilla vaikutti ruokailevan vain yksi tällainen lokkien ja suokukkojen suurparvi. Pelloilla ei ollut naurulokkeja tai suokukkoja sekaparven ulkopuolella. Kahtena seuraavana keväänä suuria sekaparvia alueella oli 1-3. Tuolloin samanlaisia suursekaparvia nähtiin myös Oulunsalossa ja Limingassa. Sekaparven oleskelubiotooppi on aina olut viljan sänki tai kulotettu sänki; parven laiteet ovat ulottuneet toisinaan tosin toisenlaisillekin peltopinnoille.

Naurulokki muodostaa usein ruokailuparvia muiden pienikokoisten lokkien kanssa. Monilla kahlaajilla sekaparvet ovat tavallisia. Suokukkojen seuralaisina on usein suosirrejä (Calidris alpina) ja varsin usein liroja (Tringa glareola). Kahlaajien taipumus olla sekaparvessa toiseen ryhmään kuuluvan lintulajin kanssa on Oulun seudulta tuttu töyhtöhyyppien (Vanellus vanellus) ja kottaraisten (Sturnus vulgaris) ruokailuparvista (Merilä & Rönkä 1987).

Lähtökohta sille, että eri lintulajit voivat ruokailla yhdessä, on luonnollisesti ympäristön sopivuus kaikille osapuolille. Naurulokki on tunnetusti moniruokainen ja vaihtelevilla vesillä ja avomailla viihtyvä lintu. Kahlaajalinnuksi suokukon elinympäristövaatimukset ovat väljät vaihdellen lieterannoista peltoihin ja soihin. Hailuodon yhteisparvien ruokailuympäristö, ohrasänki, oli kohtalaisen tasasasesti eri puolille saaren peltoaluetta jakautunutta ja kohtalaisen yleistä. Kylvötöiden edistyessä lokit osoittivat mielenkiintoa kylvetyille pelloille, jotka ilmeisesti olivat suokukoille sopimatonta elinympäristöä, mikä ainakin osittain oli syynä yhteenliittymän katoamiseen. Monilta muilta lajeilta tunnetaan vastaavia sekaparvia, ja niiden biologista merkitystä on myös pohdittu monelta kantilta

Kirjallisuus

Merilä, E. & Rönkä, A. 1987: Töyhtöhyyppien ja kottaraisten yhteisparvista. -Aureola 12: 77-79, 96.


Kirjoittajien osoitteet:

eikka@netppl.fi

Maarit.Vainio@vyh.fi