Kirjallisuutta Hailuodon kasvillisuudesta
1996-1999: Kirjallisuutta Hailuodon kasvillisuudesta. -Osa tiedostosta:
Eino Merilä 1996-1999: Bibliografia:
Perämeren saaria ja rantoja, erityisesti Hailuotoa, käsittelevää
kirjallisuutta. -Hailuoto, Insula Rari Generis. Vol 1-4., *1.1.1999. http://www.netppl.fi/~eikka/bibliografia/bibhabot.htm
Hailuodon rantojen mielenkiintoista lajistoa ovat Itämerelle
kotoperäiset sekä lajit niin kutsutun ruijanesikkoryhmän
kasvit, joiden lähimmät esiintymisalueet ovat Jäämeren
ja Vienanmeren rannoilla. Kaunista ruijanesikkoa, jota pidetään
Perämeren rantaniittyjen tunnuskasvina, löytyy vielä muutamilta
niityiltä, vaikka laji onkin laiduntalouden loppumisen jälkeen
Hailuodossa suuresti harvinaistunut.
Kasvillisuuden tutkimuksella Hailuodossa on vanhat juuret.
Sittemmin erityisesti Marjaniemessä toimivan Perämeren tutkimusaseman
tiloja käyttäneet opinnäytetöiden tekijät ovat
tuoneet merkittävän lisän saaren kasvillisuuden tuntemukseen.
1800-luku
Moberg, A. 1857: Naturhistoriska Dgunteckningarn gjorda i Finland
åren 1750-1845. -Notiser Fauna Flora Fennica 3.
Brenner, M. 1899: Observationen rörande den nordfinska
floran under adertonde och nittonde sekeln, särskildt med afseende
å kärlväxterna i Öster-Norrbotten, Nord-Österbotten
och Kajanien. -Acta Soc. F. Fl. Fenn. 16:4.
1901-1910
Leiviskä, I. 1905: Über die Kustenbildungen des Bottnischen
Meerbusens zwischen Tornio und Kokkola. -Fennia 23:1: 1-223.
Leiviskä, I. 1908: Über die Vegetation an der Küste
des Bottnischen Meerbusens zwischen Tornio und Kokkola. -Fennia 27:1: 1-209.
1911-1920
Parvela, A:A. 1920: Tervalepän esiintymisestä Pohjanmaalla.
-Luonnon Ystävä 23: 103-104.
1921-1930
Parvela, A. A. 1927: Piirteitä Oulun läänin peltoviljelyskasvien
historiasta. -Historiallinen Aikakauskirja 1927:1.
Lindberg, H. 1929: Puccinellia phryganodes (Trin.) Schribn.
& Merr. vid Bottniska viken, ny för Finlands flora. -Memoranda
Soc. Fauna Flora Fennica 5: 77-78.

Parvela, A. A. 1930: Oulun läänin viljelykasvit, niiden
historia ja nykyinen levinneisyys. -Ann. Soc. Zool. Bot. Fenn. Vanamo 13:1:
1-354. Vuodelta 1923 kyselty tiedot kaikkiaan 133 luotolaisesta taloudesta.
Säätyläisiä 2, Talollisia 83 ja työläiskoteja
48.
1931-1940
Lemberg, B. 1933: Uber die Vegetation der Flugsandgebiete an
der Küsten Finnlands. I Teil. -Acta Bot. Fennica 12.
Lemberg, B. 1935: Uber die Vegetation der Flugsandgebiete an
der Küsten Finnlands. III Teil. Die einzelnen Flugsandgebiete. -Acta
Bot. Fennica 14: 1-75.
Reuter, M. 1935: Pflanzenphänologissche Beobachtungen in
Finnland 1927, 1928, 1929 und 1930. -Bidrag till kännedom Finlands
natur och folk 85:3.
Suhonen, P. 1936: Suomalaiset kasvinnimet. -Annales Bot. Fenn.
7:1: 472 s.
Hailuotolaiset oppivat tunnistamaan luonnonvaraisia kasvilajeja
1950-luvulle saakka jatkuneen niitty- ja laiduntalouden aikana, jolloin
koko saari oli maatalouskäytössä (Markkola & Merilä
1982 ja 1986). Luotolaisten ahertaessa niittytöissä yhteinen
kasvinimistö oli vilkkaassa käytössä. Niittytalouden
romahdettua koko aikakausi ja runsas nimistö painui nopeasti unhoon.
Nyt työikäisestä luotolaispolvesta vain harva on kuullut
aiemmin tärkeitä kasvinnimiä kuten karupää, lätäkkä,
koirantakku ja sääriheinä (Merilä 1992). Ainoana käyttösanana
säilyi ryti, joka pysyi merkittävänä kasvina valloittaessaan
kaikki aiemmin niittytalouden aikana matalakasvuisena pysyneet niityt (Markkola
& Merilä 1990).
Saxen, U. 1938: Die Varietäten von Carex salina
Wg ssp. cuspidata Vg. nebst ihren Hybriden an den KÜsten des
Bootnischen Busens, Finnland. -Acta Bot. Fenn. 22.
1941-1950
Haapala, J. 1947: Ruohokanukan (Cornus suecica)
kukintona kerrottu sarja. -Luonnon Tutkija 51: 5. Hanhisessa tavannut.
Luther, H. 1948: Botaniska iakttagelser på Hailuoto-Karlö.
-Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 24: 30-49. Isomatala,
Ulkoriisi, Itäpohjanletto, Kattilankalla, Santosenkari, Väliletto,
Luoletto. Karttanimistö on saattanut olla toinen kuin nykyisisä
kartoissa.
Haapala, J. 1948: Alisma gramineum Gmel. ssp. Wahlenbergii
Holmb. Hailuodosta (PP). -Luonnon Tutkija 52:89.
 |
Kuva: Monin paikoin Hailuodon rantamatalikoilla
upossarpion Alisma Wahlenbergii kasvustot ovat runsaita.
Itämeren alueen endeeminen laji on huomioitu korostuneesti mm. v.
1997 rantayleiskaavaluonnoksen selvityksissä. |
Hylander, Nils 1948: Några anteckningar om de odlade växterna
på Hailuoto-Karlö. -Memoranda Societatis pro Fauna et Flora
Fennica 24: 49-55.
Bärlund, U. 1948: Några swampfynd från Hailuoto-Karlö
och Uleåborg. -Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 24:55-56.
Haapala, J. 1950: Jäämerentähtimö (Stellaria
humifusa Rottb.) Hailuodossa. -Luonnon Tutkija 54: 53-54.
Haapala, J. 1950: Stellaria humifusa Rottb. Hailuodossa.
-Archivum Soc. "Vanamo" 5:(1): 23-25.
Widlund, U. 1950: Puccinellia phryganodes (Trin.) Scribn.
& Merr., ny för Ob jämte några andra växtuppgifter
från Karlö. -Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 25: 96-100.
1951-1960
Malvari, M. 1955: Punakukkainen tuomi Hailuodossa (PP).
-Luonnon Tutkija 59: 155.
Virtanen, A. 1961: Totta ja kuvitelmia (tarua) rönsysorsimosta.
-Suomen Luonto 20: 85-88.
1961-1970
Koponen, A. 1962: Hailuodon kasvillisuudesta ja kasvillisuuden
sukkessiosta. -Pro gradu. Oulun yliopiston kasvitieteen laitos. 51 s. +
liitteitä.
Siira, J. & Haapala, H. 1969: Studies in the distribution
and ecology of Puccinellia phryganodes (Trin.) Scrib & Merr.
in Finland. -Aquilo, Ser. Bot. 8: 1-24.
1971-1980
Reunaud, C. & M. Hjelmroos 1970: Vegetational history and
evidence of settlement on Hailuoto, Finland, established by means of pollen
analysis and radiocarbon dating. -Aquilo Ser. Bot. 14: 46-60.
Hanni, H. 1975: Merenrantakasvillisuuden vyöhykkeisyydestä
Hailuodossa. -LuK-tutkielma. Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos 26 sivua
+ 3 liitettä.
Kuusela, K. 1976: Epifyyttisten jäkälien biomassoista
Kuusamossa, Hailuodossa ja Kemin mlk:ssa sekä Alectorian kasvusta
Kuusamossa. -Pro Gradu, Oulun yliopiston kasvitieteen laitos 79 s.
Kaakinen, E. & Saari, V. 1977: Lisätietoja Hailuodon
kasvistoon. -Mem. Soc. Fauna Flora Fennica 53: 87-93.
Hanni, H. 1979: Hailuodon lampien kasvillisuudesta. -Pro gradu.
Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos, 79 s.+ 1 liite.
Vartiainen, T. 1980: Succession of island vegetation in the
land uplift area of the northernmost Gulf of Bothnia, Finland. -Acta Bot.
Fennica 115:1-105.
Ulvinen, T. 1980: Jokipaju valokeilassa. -Oulun Luonnonystäväin
Yhdistys ry Tiedotuksia 5:1: 4-6.
1981-1990
Rönkä, A. 1981: Hailuodon ja sen kasvillisuuden sekä
Pohjanlahden maankohoamisrannikon soitten kehityksestä. -LuK-tutkielma,
Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos. 40 s. + 9 liitettä.
Merilä, E. & M. Merilä 1981: Ruoholaukka Allium
schoenoprasum kulkeutui Hailuotoon. - Oulun Luonnonystäväin
Yhdistys ry Tiedotuksia 6:2: 27-28.
Hyvönen, P. 1982: Tutkimus maankohoamisrannikon kasvillisuuden
kehityksestä Hailuodossa siitepöly- ja macrosubfossiilialalyysin
avulla. -Pro gradu, Oulun yliopiston geologian laitos.
Markkola, J. & E. Merilä 1983: Hailuodon Syökari
- Perämeren luontoa rikkaimmillaan. -Suomen Luonto 42:7-8: 30-33.
Alestalo 1983: Hailuodon lentohietikoiden kasvillisuudesta.-in.
Vilpa, E. (toim.): Hailuoto - kuvauksia luonnosta ja kulttuurista. -Oulun
seudun biologian ja maantieteen opettajat ry. Oulu: 23-27.
Kaakinen, E. 1983: Hailuodon kasvillisuus ja kasvisto. -in:
Vilpa, E. (toim.): Hailuoto - kuvauksia luonnosta ja kulttuurista. -Oulun
seudun biologian ja maantieteen opettajat ry. Oulu: 28-31.
 |
Kuva: Ahonoidanlukkokin Botrychium
multifidum kuulunee Hailuodon rantojen ja muiden luonnonmaiden käytön
muutoksesta kärsineisiin lajeihin. Monilta kalakentiltä
laji on vähentynyt tai hävinnyt niitty- ja laiduntalouden sekä
rantojen kalastuskäytön loputtua korkeamman kasvillisuuden vallattua
kasvupaikat. Kuva kirjoittajan kasvikokoelmasta. |
Rönkä, A. 1983: Hailuodon Kiimisuon paleoekologiasta.
-Pro gradu, Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos, 60 s. + 3 liitettä.
Siira, J. 1984: On the vegetation and ecology of the primary
saline soils of the Bothnian Bay. -Aquilo, Ser. Bot. 20. 1-13.
Vainio, M. 1984: Hailuodon Kirkkosalmen kasvillisuuden ja kasviston
kartoitus kesällä 1984. -Oulun vesipiirin vesitoimisto. 35 s.
+ 8 liitettä.
Hulme, P. D. 1984: A paleobotanical study of paludifying pine
forest on the island of Hailuoto, northern Finland. -New Phytol. 126: 153-162.
Vainio, M. 1985: Hailuodon Kirkkosalmen vesikasvistosta. - Oulun
Luonnonystäväin yhdistys ry Tiedotuksia 10:1: 2-9.
Piirainen, M. 1985: Suolayrtin (Salicornia europaea)
levinneisyydestä Suomessa. -LuK-tutkielma. Helsingin yliopiston kasvitieteen
laitos 56 s.
Merilä, E. & Orell, M. 1985: Tienvarren maitohorsmien
värimuodoista Hailuodon Santosessa. -Oulun Luonnonystäväin
yhdistys ry Tiedotuksia 10:1:10-13.
Siira, J. 1985: Saline soils and their vegetation on the coast
of the Gulf of Bothnia, Finland. -Ann. Bot. Fennici 22: 63-90.
Siira, J. & Merilä, E. 1985: Puccinellia phryganodes
(Poaceae) in Finland: Occurrences and ecology up to 1983. -Ann. Bot. Fennici
22: 281-290.
Hicks, S. 1985: Pollen values and field size: An Experimental
example from Hailuoto. -Iskos 5: 101-103. Hicks, S. 1985: Pollen analytical
evidence for the vegetational and economic developement of the island of
Hailuoto: an exercise in relating pollen influx and catchment area. -INQUA
Eurosiberian Subcommission for the study of the Holocene. IGCP project
158. Paleohydrology of the temperate zone in the last 15000 years. Symposium
in Switzerland 24.6.-1.7.1985. Bern, 13 s.
Ympäristöministeriö 1985: Uhanalaisten eläinten
ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. III Suomen uhanalaiset kasvit.
-Komiteamietintö 43/1985: 99 s.
Merilä, E. 1986: Pirttiperän tuomilehdon kohtalo.
-Hailuodon Luonto 1:24-25.
Monien iäkkäiden luotolaisten mielessä
Pirttiperän tuomikko, jonne nuoriso vaelsi pitkästä
etäisyydestä huolimatta tuomikoiden syöntiin, on sadunhohtoinen
paikka. Osa Pirttiperän perukkaa ympäröineestä komeasta
tuomikosta hakattiin jo 1960-luvulla. Lopun katoamista nopeutti tuomenkehrääjäkoiden
massaesiintymä - ehkä ensimmäinen Luodossa vaikuttanut .
Osa puustosta tuhoutui ja aiemmin lähinnä sudenmarjojen peittämälle
metsäpohjalle levisivät nopeasti koiranputket ja vadelmat varjostuksen
kadottua. Tällä tavalla hävisi eräs metsätyyppi
Hailuodosta kokonaan. Syökarin metsistä on myös aikoinaan
suuren tuomimäärän joukosta löydetty punakukkainen
tuomi (Malvari 1956).
Risku, M. 1986: Vesikasvien levinneisyys Suomen puoleisella
Perämerellä. -Pro gradu. Oulun yliopiston kasvitieteen laitos
84 s. + 66 liitettä.
Tapani, P. 1986: Hailuodon merenrantakasvillisuuden vyöhykkeisyys
ja sukkesio, -Pro gradu. Oulun yliopiston kasvitieteen laitos, 67 s. +
2 liitettä.
Vainio, M. 1987: Vesi- ja rantakasvillisuudesta sekä veden
laadusta eräissä Hailuodon sisävesissä. -Pro gradu.
Oulun yliopiston kasvitieteen laitos, 101 s. + 7 liitettä.
Vainio, M. 1987: Tervalepän kasvupaikoista Hailuodossa.
-Hailuodon Luonto 2: 23-25.
Merilä, E. 1987: Kurjenmiekkoja pellonojassa. - Hailuodon
Luonto 2: 25.
Risku, M. 1988: Vesikasvien levinneisyys Suomen puoleisella
Perämerellä. -Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja
Nro 107, 159 s.
Hicks, S. 1988: Siitepölytodisteita Hailuodon varhaisesta
asutuksesta (Summary: Palynological evidence for the occupation of Hailuoto).
-in. Julku, K. & Satokangas, R. (toim.): Hailuodon keskiaika. -Pohjois-Suomen
historiallinen yhdistys, s. 35-88.
Halonen, P. 1988: Männyn, kuusen ja koivun
epifyyttijäkäläkasvillisuuden esiintymisestä Hailuodon
ja Kuhmon välisellä linjalla. -Tutkielma, Oulun yliopisto, Kasvitieteen
laitos, 50 s. + liitteitä.
Vainio, M. 1988: Hailuodon Kirkkosalmen kasvillisuuden ja kasviston
kartoitus kesällä 1984. -Vesi- ja ympäristöhallituksen
monistesarja no 135: 28 s. + 3 liitettä.
Markkola, J. 1988: Upossarpion, Alisma Wahlenbergii
(HOLMBERG) JUZ, esiintymisestä ja ekologiasta Hailuodossa. -Oulun
Luonnonystäväin Yhdistys ry. Tiedotuksia 13:(1-2):30-52.
Korhonen, L. 1989: Oulun seudun uhanalaiset kasvit. -Pohjois-Pohjanmaan
seutukaavaliitto B: 59. 127 s. + karttaliite (38 karttaa) + liite.
Piirainen, M. 1989: Suolayrtin (Salicornia europaea)
muuntelusta, kasvupaikoista ja levinneisyydestä Suomessa. -Lutukka
5: 103-107.
 |
Kuva: Suolayrtti esiintyi vielä
1970-luvun alussa useilla Hailuodon suolamailla runsaana. Sittemmin lajista
on tullut suuri harvinaisuus. Vuosilta 1996 ja 1997 tunnetaan enää
vain kaksi pientä kasvustoa.
Syynä katoamiseen on suolamaiden muutokset ja katoaminen
ruovikoihin. Lisääntyneen merihanhikannan vaikutusta lajin menestymiselle
ei tunneta, vaikkakin Hailuodon suurimman kasvuston tiedetään
kokonaan hävinneen merihanhien suosituimmalta ruokailumaalta.
Kuva kirjoittajan kasvikokoelmasta.
|
Markkola, A-M. & J. Markkola 1990: Morsinko (Isatis
tinctoria) Hailuodossa. - Oulun Luonnonystäväin yhdistys
ry Tiedotuksia 15:
Poikolainen, J. 1990: Hailuodon jäkäläkankaiden
taimikot ja niiden hirvituhot. -Folia Forestalia: 17 s.
Tervahauta, S.-L. 1990: Männyn kasvun vaihtelu Hailuodossa.
-Tutkielma. Oulun yliopiston maantieteen laitos, 56 s.
1991-
Savela, O. 1991: Upossarpion, Alisma wahlenbergii, biologia
ja suojeluntarve. Loppuraportti. -Oulun yliopiston kasvimuseo 10 + 3 s.
Merilä, E. (toim.) 1992: Hajuheinät - kadonnutta kansaperinnettä.
-YLE, Oulu Radio, 7.8.1992 7'20'
Haapala, S. 1992: Hailuodon tervalepikoiden rippeet.
-Hailuodon Luonto 3: 22-23.
Colliander, H. 1992: Pujo. -Hailuodon Luonto 3: 33.
Merilä, E. 1992: Hiirenhäntiä. -Hailuodon Luonto
3: 33.
Anonyymi 1992: Metsäruusu Hanhisessa. -Hailuodon Luonto
3: 34.
Merilä, E. 1992: Hailuodon mustaherukat. -Hailuodon
Luonto 3:34.
Anonyymi 1992: Kielot jäämässä soranoton
alle. -Hailuodon Luonto 3: 34.
Merilä, E. 1993: Hailuotolaisten hajuheinä: pitkä,
lyhyt vai saramainen? -Lutukka 9: 125-126.
- Referaatti: Hajuheinäksi kutsuttua tesmaa
(Milium effusum) käyttivät Hailuodossa aikoinaan niin
miehet kuin naisetkin. Niittomiehet nyhtivät niitä jo niityllä
lakkiensa hikinauhojen alle ja sittemmin syksymmällä verottivat
talon naisten keräämiä ja letittämiä lehtiä
samaan tarkoitukseen riiuulle tai iltamiin lähtiessään.
Hajuheinän tenhovoiman tiedettiin sen kuivuessa ja muokkautuessa vain
kasvavan. Hajuheinien lehdet letitettiin tai sitaistiin nipuksi. Palmikot
tai pienet niput sijoitettiin liinavaatearkkuihin tai kaappeihin joko vaatteiden
väliin tai vain kaapin seinälle roikkumaan.
Savela, O. 1993: Upossarpion, Alisma wahlenbergii (Holmberg)
Juz., levinneisyydestä, ekologiasta ja suojeluntarpeesta. -Pro gradu,
Oulun yliopiston kasvitieteen laitos, 63s. + 6 liitettä.
Autti, M. 1993: Perämeren niittyarojen kasvillisuuden luokittelu
ja luonnonsuojeluarvojen määrittäminen. -Tutkielma, Oulun
yliopisto, Kasvitieteen laitos, 73 s. + 3 liitesivua.
Anonyymi 1994: Kurttulehtiruusua rannoilla. -Hailuodon
Luonto 4: 29.
Anonyymi 1994: Harakankelloja löytyi Luodosta. -Hailuodon
Luonto 4: 29
Merilä, E. 1996: Miten
kävikään Hailuodon ainoalle jokipajulle? -Hailuoto,
Insula Rari Generis. Vol. 1., *1.10.1996. http://www.netppl.fi/~eikka/botan/jokipaj.htm
Merilä, E. 1996: Tyrnejä
viedään
ja katkotaan. -Hailuoto, Insula Rari Generis, Vol. 1. *1.10.1996. http://www.netppl.fi/~eikka/botan/tyr.htm
Markkola, J. & Merilä, E. & Siira, J. 1989/1996: Rönsysorsimon
(Puccinellia phryganodes) suojelusuunnitelma. -Perämeren tutkimusaseman
monisteita 20: 1-46.
 |
Kuva: Hailuodossa kasvaa yli 99%
koko Suomen ja samalla koko Euroopan unionin rönsysorsimoista. Tämän
pienikokoisen heinän suojelemiseksi on tehty mittavahkoja niittyjenhoitotöitä.
Lajin korostettu esille tuleminen eri ratkaisujen yhteydessä on vuosien
ajan ollut pienenä pilan kohteena paikkakunnalla. Kuva:
Kirjoittajan tutkimusnäytteistä. |
Markola, J. & Merilä, E. 1996: Hailuodon Ison Matalan
- Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-
ja hoitosuunnitelma. -Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Mare
Botnicum. Oulu. 171 s. + kuvia + 12 liittettä.
Merilä, E. 1996-1997: Meriasteri,
järviruoko ja merihanhi. -Hailuoto, Insula Rari
Generis. Vol. 1-2., http://www.netppl.fi/~eikka/botan/aster1.htm
 |
Kuva: Vielä 1970-luvun alussa
meriasterit muodostivat Hailuodon Isollamatalalla rantaviivan tuntumaan
korkeana kukkivaa niittyä. Sittemmin sekä ruovikoituminen, että
lisääntynyt merihanhikanta ovat harvinaistuttaneet lajia. Meriasteri
on merihanhien mieliruokaa ja hanhien oleskelupaikoilla lähes jokainen
kasviyksilö joutuu niiden katkomaksi. Meriasterien määrä
vaihtelee suuresti vuodesta toiseen ilmeisestikin edellisten vuosien siemensadosta
riippuen. Valok. E. Merilä. |
Myllynen, A. & Kuusisto, R. 1997: Kasvillisuus. -Hailuodon
rantayleiskaava. Hailuodon kunta / Ympäristötaito Oy 31 s. +
10 liitettä + liitekartta. Oulun yliopistopaino.
Siira, J. & Merilä, E. 1997: Rönsysorsimon esiintymät
ja hoitokokeilut Suomessa vuonna 1996. -Perämeren tutkimusaseman julkaisuja
10: 1-28.
Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan
- Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-
ja hoitosuunnitelmaehdotus. -Liminganlahti Life-Nature -projekti. ISBN
952-91-0606-8. Oulu. 194 s. + 11 liitettä.
Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan
- Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-
ja hoitosuunnitelmaehdotus. -Liminganlahti Life-Nature -projekti. ISBN
952-91-0606-8. Oulu. 194 s. + 11 liitettä.
Suomen
uhanalaiset kasvit
Helsingin
yliopiston kasvimuseon julkaisuja
Annales
Botanici Fennici
Ilmoita tiedostossa havaitsemistasi puutteista tai virheistä:
eikka@merila.org
Bibliografian aihepiiriin kuuluva kirjoituksesi tulee heti "löytyessään"
liitetyksi tiedostoon. Halutessasi varmistaa nopean listauksen ja luokittelun
toimita eripainos tai valokopio kirjoituksestasi tiedoston ylläpitäjälle.
Tämä on tähdellistä varsinkin silloin, kun kirjoituksesi
on jossain vaikeasti tavoitettavassa sarjassa.
- Hailuoto, Insula Rari Generis
- Järventakusta
- 90480 Hailuoto