1996-1999: Kirjoituksia Hailuodon nisäkkäistä. -Osa tiedostosta: Eino Merilä 1996-1998: Bibliografia: Perämeren saaria ja rantoja, erityisesti Hailuotoa, käsittelevää kirjallisuutta. -Hailuoto, Insula Rari Generis. Vol 1-4., *1.1.1999., http://www.netppl.fi/~eikka/bibliografia/bibhamam.htm
Saaristojen eläimistöä ja kasvillisuutta on yleensä tutkittu paljon jo ennen nykyisten saariteorioiden kehittelyä, joissa usein leviämisesteenä onkin jokin muu kuin vesi. Kymmenkunnan kilometrin päässä mantereelta oleva Hailuoto on ollut eläintieteilijöiden ja kasvitieteilijöidenkin suosittu käyntikohde viime vuosisadalta saakka. Saaren linnustosta on tehty useita kattavia selvityksiä ja julkaistu valtavasti pikkutietoutta. Selkärankaisista eläimistä nisäkkäiden osuus julkaistuna tietona on jäänyt hämmentävän vähäiseksi. Runsaasta lintukirjallisuudestakaan ei juuri mainintoja nisäkkäistä löydy. Samoin Hailuodon kulttuurihistoriaa ja metsästystä käsittelevissä kirjoituksissa Samuli Paulaharjun (1914) "Kuvauksia Hailuodosta" -kirjaa lukuunottamatta maininnat nisäkkäistä ovat vähäisiä. Mm. varhaisimmat levinneisyystiedot löytyvät käsikirjoista, eivätkä paikkakunnalla tehdyistä tutkimustöistä.
1700-luku
Tunturisopulista (Lemmus lemmus L.) löytyy mainintoja vanhoista asiakirjoista vuodelta 1771, jolloin hailuotolaiset hylkimiehet olivat tavanneet näitä merenjäillä. Kirkkoherra Jakob Eric Falanderin muistiin merkitsemissä hylkimiesten muisteluissa tunturisopuli kuvataan kohtalaisen sattuvasti. Eläviä sopuleita ei tiedetä saareen saapuneen.
1800-luku
1901-1910
1911-1920
1921-1930
1931-1940
1941-1950
Rotan kerrotaan saapuneen Hailuotoon sota-aikana rehu- ja olkikuljetusten matkassa. Kanta kasvoi haitallisen suureksi ja levittäytyi myös vakituisen asutuksen ulkopuolelle rantojen kalamajakyliin. Rotta katosi Hailuodosta 1950-luvulla; ensin kylältä ja viimeksi rantojen kalastusasumuksilta (Merilä 1991). Sittemmin rotta on useasti yritellyt saareen mm. rehukuljetusten mukana ja autolautallakin.
1951-1960
1961-1970
1971-1980
![]() |
Kuva. Hailuodon hirvikanta nousi 1970-luvulla jopa yli 500 yksilöön, kunnes kantaa alettiin voimalla harventaa. Kannan ollessa korkealla myös jättösarvien löytäminen hankien alkaessa sulaa oli helppoa. Valok. E. Merilä. |
1981-1990
![]() |
Kuva. Tarhoista karanneet siniketut tuhoavat rantalinnustoa lähes vuosittain Perämeren saarilla. Tämä sinikettu tyhjensi kesällä 1997 Hailuodon pohjoispuolella olevan Santosenkarin lintuyhdyskunnat. Valok. Esa Jämsä. |
1991-
Luotolainen leukailija arvuutteli 1900-luvun alussa kotipaikkakuntaa tiedusteelle manterlaiselle: "Se on paikka, jonne ei kärryillä ajeta, jossa orava ei ota ollakseen ja jonne harakka ei pessää tee". Arvuuttelu oli tuon ajan todellisuutta. Sanonnan muoto kertoo, että laji orava olisi silloin tällöin saarelle saapunut muodostamatta kumminkaan pysyvää kantaa. Hailuodossa elää vakaa uskomus, että orava tuotiin saarelle 1920-1930-lukujen vaihteessa. Todennäköisesti oravat kuitenkin saapuivat saarelle jommankumman vuosisadan alkupuolella länteen suuntautuneen suurvaelluksen aikana.
Ilmoita tiedostossa havaitsemistasi puutteista tai virheistä: