Tietolähteitä Hailuodon niitty- ja laiduntaloudesta
sekä niittyjen hoidosta
Koko Hailuodon saari oli 1950-luvulle vapaan laiduntamisen kieltämiseen
(1954) saakka tarkassa maatalouskäytössä. Niitto ja laiduntaminen
mahdollistivat luonnon tehokkaan hyödyntämisen. Vanhan sarkajaon
takia yhteislaidunnus oli ainoa taloudellisesti kannattava luonnonmaiden
käyttömuoto. Naudat ja lampaat laidunsivat alkukesän yhdessä
Hailuodon karuja pohjois- ja länsiosia.
Aidat ja Kirkkosalmen pitkä lahdelma estivät karjan pääsyn
saaren eteläosan tuottoisiin lehtimetsiin ja rantaniityille. Nautakarja
ja hevoset päästettiin sinne vasta niittyjen teon jälkeen.
Lampaat jäivät syysajaksi samoille karuille laitumille, missä
ne olivat olleet alkukesänkin. Tällainen niitty-laidunrytmitys
oli vanhaa perua ja on alkanut 1700-luvulla jo ennen isojaon aloittamista.
Hailuodon rannoilla on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä suuri
maiseman muutos perinteisen niitty- ja laidunkulttuurin loputtua. Rantaniityt
rapistuivat pajupöheikköjen levittäytyessä kohti vesirajaa
ja ruovikon valloittaessa aiemmin matalakasvuisia niittyjä. Myös
lammastalouden avarina pitämät merenrantojen nummet ovat metsittymässä
ja lentohiekkakinosten muodostuminen on hidastunut, kun karja ei enää
hävitä hiekkaa sitovaa kasvillisuutta. 1980-luvun puolivälissä
Hailuodossa ryhdyttiin niittyjen hoidossa laajahkoihin käytännön
toimiin. Erityisesti Hailuodon Metsästysseura on niitättänyt
ranta-alueita riistamaiden tuoton parantamiseksi.
- Bibliografian muutamiin kirjallisuusviitteeseen on jätetty kursiivilla
esitettynä löytämistä yms. helpottavia muistiinpanoja.
- Kirjoituksien jäljessä olevat pienikirjaimiset
sisennykset eivät yleensä ole ole referaatteja edellä
olevasta kirjoituksesta, vaan bibliografian tekijän jälkihakuinen
taustatieto tai näkemys käsitellystä aihepiiristä.
Mikäli kirjoituksen sisällöstä on tehty tiivistelmä,
se on otsikoitu sanalla Referaatti:
1700-luku
Falander J.E. 1749-1773 / Wigren, H. (suom.) 1987: Hailuodossa
tapahtunutta. -Teoksessa: Wigren, E. (toim.) Tapahtumia vuosisatojen varrelta:
Hailuodon seurakunta 400 vuotta, Hailuodon seurakunnan julkaisuja n:o 1:
11-24.
Stierwald, C.F. 1767 / Wigren, H. E. (suomentanut) 1987: Karttakuvaus
hailuodon pitäjästä Oulun Kihlakunnassa. -Teoksessa: Wigren,
E. (toim.) Tapahtumia vuosisatojen varrelta: Hailuodon seurakunta 400 vuotta,
Hailuodon seurakunnan julkaisuja n:o 1:55-81.
1800-luku
Frosterus, E. 1815: Beskrifning öfver Carlö Socken
författad 1815. - Hailuodon nimismiehenarkisto. Oulun Maakunta-arkisto
/ Wigren H.E. (suomentanut) 1987: Kertomus Hailuodon pitäjästä.
-Teoksessa: Wigren, E. (toim.) Tapahtumia vuosisatojen varrelta: Hailuodon
seurakunta 400 vuotta, Hailuodon seurakunnan julkaisuja n:o 1: 82-115.
1900-luku
1901-1910
1911-1920
Paulaharju, S. 1914: Kuvauksia Hailuodosta. -Kansanvalistusseuran
Toimituksia 167:1-160.
1921-1930
1931-1940
Paasivirta, P. 1936: Piirteitä Hailuodon kultturimaantieteestä.
-Terra 48: 72-94.
1941-1950
Paulaharju, A. 1950: Suurlampaanhoitoa Hailuodossa (Stor-fårskötsel
på Karlö (Hailuoto)). -Kotiseutu 1/1950: 3-11.
1951-1960
1961-1970
1971-1980
Vikberg, P. 1978: Waterfowl populations and management experiments
at Hailuoto (Karlö), Finland. - Anser, Suppl. 3: 239-245.
Miettinen, S. 1978: 150 vuotta Oulun läänin talousseuran
historiaa. -Oy Liiton kirjapaino. Oulu. 381 s. Hailuodon asemapässit
sivulla 210.
1981-1990
Merilä, E. & A. Rönkä 1982: Laidunnuksesta
ympäristön ja linnuston muuttajana Perämeren alueella. -
Aureola 7: 114-117, 120.
Markkola, J. & E. Merilä 1982: Hailuodon niittykulttuuri
ja sen romahdus. - Oulun Luonnonystäväin yhdistys ry Tiedotuksia
7:1:23-26.
Koskelainen, O. 1982: Kollektiiveista. (Sivuilla 47-49: Käytännöllinen
kommuuni. Lampaiden ajo ja jako entisessä Hailuodossa) -Oulun
yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia 7: 1-98.
Merilä, E. 1983: Hailuodon sisävesien, erityisesti
Kirkonsalmen kohtalosta. - Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin jäsenlehti
1/83: 18-22.
Hailuodon Kirkkosalmi, tunnettu sorsastus- ja lintuvesi
on laaja sisäjärvi, johon vielä korkeimmat merivedet nousevat.
Vielä vuosisata sitten suojaiseen salmeen tultiin mereltä veneillä.
Maan kohotessa Kirkkosalmeen johtava väylä madaltui ja lopulta
vesistö erkani merestä. Veden pinta asettui muutaman kymmenen
senttimetrin korkeudelle vuoden keskimääräisetä merivedestä
- maan noustessa sisäjärvikin kohosi vuodesta toiseen yhä
ylemmäs merenpinnasta. Tämä kehitys katkaistiin vuonna 1968,
jolloin vesistö kanavoitiin mereen. Kirkkosalmi solahti lähes
tyhjäksi ja lietteet paljastuivat. Kirkkosalmen eteläpuolisessa
Hailuodossa on runsaasti rehevää lehtometsää ja tuottoisia
niittyjä. Aikoinaan niitty- ja metsäheinikot niitettiin ja loppukesällä
siellä laidunnettiin karjaa. Vanha niitty- ja karjatalous muovasi
olennaisesti myös Kirkkosalmen maisemakuvaa 1950-luvulle saakka.
Markkola, J. & Merilä, E. 1983: Hailuodon luonnonmaiden
laiduntamisesta ja niittykulttuurista. - toim. E. Vilpa, Hailuoto, kuvauksia
luonnosta ja kulttuurista 64 s.:40-42.
Castren, M. 1983: Lampaiden yhteislaiduntaminen Hailuodon ranta-alueilla.
- Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos, moniste 29 s.
Siira, J. & Merilä, E. 1985: Puccinellia phryganodes
(Poaceae) in Finland: Occurences and ecology up to 1983. - Ann. Bot. Fennici
22:281-290.
Markkola, J. & Merilä, E. 1985: Perusteita ja toimenpidesuosituksia
Hailuodon Kirkkosalmen lintuvesistön kunnostustoimia varten. - Mare
Botnicum, Oulun vesipiirin tilaustyö, moniste 35 s.
Hailuodon kunta 1985-1986: Luonnonhoitoseminaarin (12.5.1986)
järjestelyä koskeva asiakirja-aineisto.
Merilä, E. 1986: Suomen toiseksi tärkein lintuvesi
on vaarassa: Hailuodon Isomatala tarvitsee hoitoa. - Pohjolan työ
11/1986:6-7.
Monia Hailuodon ruovikoita alettiin 1980-luvulla niittämään
matalakasvuisten niittyjen suosimiseksi. Kun hoidossa isketään
ennen kukintaa järviruokojen kimppuun, jolloin osa niistä tuhoutuu,
saavutetaan nopeasti kutakuinkin samantapainen tulos kuin pitkään
jatkuneessa ruovikkoa säästelevässä niittytaloudessa.
Aikoinaan parhaita ruovikoita säästeltiin tähkimisvaiheeseen
saakka, jotta ne eivät olisi tuhoutuneet. Jatkuva niitto kuitenkin
harvensi kasvustoja. Toisaalta matalakasvuisten niittyjen keskelle levinneet
rydit joutuivat muiden niittyheinien matkassa varhain niitetyiksi
ja ruovikon laajentuminen oli ehkäisty. Muutamat laajat ruovikot on
vartavasten jätetty hoitotoimien ulkopuolelle ruovikkolintujen pesimäalueeksi.
Markkola, J. & Merilä, E. 1986: Lepikkoniityt - luotolaista
menneisyyttä. - Hailuodon Luonto 1:4-5.
Markkola, J. & Merilä, E. 1986: Kirkkosalmen kunnostuksen
monet mallit. - Hailuodon Luonto 1:6-8.
Merilä, E. & Vainio, M. 1986: Kuloruovikon raivausta
riistan elinympäristön hoitona. - Hailuodon Luonto 1:10-11.
Merilä, E. 1986: Niittyjen umpeutuminen lisää
pesien vesituhoriskiä. - Hailuodon Luonto 1:21.
Merilä, E. 1986: Hailuodon suojelualueiden hoitoa suunnitellaan.
- Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirinn jäsenlehti 1/1986: 8-9.
Markkola, J. & Merilä, E. 1986: Hailuodon Kirkkosalmi,
ongelmallinen lintuvesi. - Oulun Luonnonystäväin yhdistys ry
Tiedotuksia 11: 1-2: 10-13.
Hailuodon Metsästysseura ry. vesilintujaos 1986-1990: Vuosikertomukset,
kirjanpito ja pöytäkirjat.
Merilä, E. 1987: Perämeren maannousurannikon niityt
tarvitsevat hoitoa. - Metsästäjä 36:1:38-39.
Wigren, H. 1987: Tapahtumia kuluneilta vuosisadoilta. -Teoksessa:
Wigren, E. (toim.) Tapahtumia vuosisatojen varrelta: Hailuodon seurakunta
400 vuotta, Hailuodon seurakunnan julkaisuja n:o 1: 11-24.
Markkola, J. & Merilä, E. 1987: Hailuodon Isomatalan
hoitosuunnitelma. - Hailuodon Metsästysseuran tilaustyö, 7 s.
+ 2 liitettä.
Korpipää, S. & Koskelainen, O. 1987: Hailuodosta,
Sosiologis-historiallinen tutkimus. -Oulun yliopiston Sosiologian laitoksen
tutkimuksia 13: 1-299.
Merilä, E. 1987: Hailuodon rantaniittyjä niitetään,
laidunnetaan ja raivataan. - Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin jäsenlehti
2/87: 15-16.
Anonyymi 1987: Isomatalan hoito alkaa. - Hailuodon Luonto 2:
44.
Markkola, J. , Meriläinen, J. & Tero, L. 1987: Koneniittoa
Päärninperän seudulla. - Hailuodon Luonto 2: 43-44.
Markkola, J. & Merilä, E. 1988: Karlö - en ö
formad av ängs- och beteshushållningen. - in: Johansson, C.
E. & Svensson, L. (toim.): Biotopvern i Norden. Biotoper i den nordiska
kulturlandskapet representativa exempel. Nordiska Ministerrådet,
Miljörapport 1988: 17: Nordrapport 1988: 108: 125-127.
Markkola, J., Merilä, E. & Siira, J. 1989: Rönsysorsimon
Puccinellia phryganodes suojelusuunnitelma. - Mare Botnicum, Oulun lääninhallituksen
tilaustyö 48 s + 4 liitettä.
Merilä, E. (toim.) 1989: Tyllien pesimähietikot peittyvät
ruovikoihin. -YLE Oulu Radio, 6'40", aamulähetys 2.8.
Korhonen, L. 1989: Oulun seudun uhanalaiset kasvit. - Pohjois-Pohjanmaan
seutukaavaliitto B: 59, 125 s.
Markkola, J. & Merilä, E. 1990: Hailuodon niittyjen
hoitotoimet ja hoidon tarve. - Mare Botnicum, Oulun lääninhallituksen
tilaustyö 14 s, 2 liitettä.
Markkola, J. & Merilä, E. 1990: Kirkkosalmen kunnostuksen
seurantaohjelma. - Oulun vesi- ja ympäristöpiirin tilaustyö,
Mare Botnicum 12 s.
1991-
Huurre, M. & J. Vahtola 1991: Oulujokilaakson historia.
Kivikaudelta vuoteen 1865. -Hailuodon, Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Muhoksen,
Oulunsalon, Temmeksen, Tyrnävän, Utajärven ja Vaalan kunnat
ja seurakunnat, Oulun kaupunki ja seurakunnat ja Oulujoki-Seura r.y.. Oulu.
ISBN 952-90-2856-3. 606 s. + sisäkansien kartat.
Hailuodon Metsästysseuran vesilintujaos 1992: Isomatala
metsästysseuran hoitokohteena. -Hailuodon Luonto 3: 23-24.
Anonyymi 1992: WWF:n talkooleiri Isollamatalalla. -Hailuodon
Luonto 3: 24.
Hankonen, J. 1992: Avara luonto levittäytyi silmänkantamattomiian.
-in. Moisio, M. (toim.): Kesäluotolainen. -Tmi Kesäluotolainen,
n:o 1 kesäkuu s. 4.
Merilä, E. (toim.) 1992: Hajuheinät - kadonnutta kansaperinnettä.
- YLE Oulu Radio, 7'20'' aamulähetys 7.8.
Merilä, E. 1993: Hailuotolaisten hajuheinä: pitkä,
lyhyt vai saramainen? - Lutukka 9: 125-126.
Maisematoimikunnan mietintö 1993: Valtakunnallisesti arvokkaat
maisema-alueet ja arvokkaat perinnemaisemat 1986-1993. - Komitea-mietintö.
Tielaitos 1993: Hailuodon liikenneyhteyksien kehittämisen
tarveselvitys. - Tielaitos, Oulun tiepiiri 220 s + 2 liitettä.
Markkola, J. 1993: Perämeren niityt ja niiden suojelu.
-Teoksessa: Marttila, O. (toim.): Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti,
V Symposiumi :12-14.
Markkola, J. & Merilä, E. 1994: Hailuodon eteläosan
lintuveden (Isonhärkäsäikän-Isonmatalan toimenpidekieltoalue)
luonnonarvoista, rajauksesta ja kunnostustarpeesta. - Mare Botnicum Oulun
lääninhallitukselle 25 s. Liitteenä: Kalpio, S. &
Niemelä, M. 1993 Kasvillisuuskartta 6 s.
Vainio, M. 1995: Inventoidut arvokkaat perinnebiotoopit. - Pohjois-Pohjanmaan
ympäristökeskus 8.2.1995, Hailuodon osuus 1 s + 12 karttaliitettä.
Mikkola-Roos M. 1995: Lintuvesien kunnostus ja hoito. - Metsähallituksen
luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 45, 62 s + 5 liitettä.
Pessa, J. 1995: Kuukausikokouksissa kuultua. 13.12.1995 Tupuna
Kovanen: Liminganlahden Life-hanke. -Aureola 20: 151-152.
Merilä, E. 1996: Kadonneet
lepikkoniityt. -Hailuoto, Insula
Rari Generis. Vol 1., *6.10.1996. http://www.netppl.fi/~eikka/bibliografia/insulep.htm
Järvelä, V. 1996: Hiekkaan kirjoitettu. Hailuotolaisen
kellonvalajan muistelmat. -Koillismaan Kirjapaino Oy. Kuusamo 1996. 304
s. ISBN 952-90-8006-9.
Markkola, J. & Merilä, E. & Siira, J. 1989/1996: Rönsysorsimon
(Puccinellia phryganodes) suojelusuunnitelma. -Perämeren tutkimusaseman
monisteita 20: 1-46.
Markola, J. & Merilä, E. 1996: Hailuodon Ison Matalan
- Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-
ja hoitosuunnitelma. -Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Mare
Botnicum. Oulu. 171 s. + kuvia + 12 liittettä.
Ilmoita tiedostossa havaitsemistasi puutteista tai virheistä:
eikka@netppl.fi
Bibliografian aihepiiriin kuuluva kirjoituksesi tulee heti "löytyessään"
liitetyksi tiedostoon. Halutessasi varmistaa nopean listauksen ja luokittelun
toimita eripainos tai valokopio kirjoituksestasi tiedoston ylläpitäjälle.
Tämä on tähdellistä varsinkin silloin, kun kirjoituksesi
on jossain vaikeasti tavoitettavassa sarjassa.
- Hailuoto, Insula Rari Generis
- Järventakusta
- 90480 Hailuoto