Kun minä näjin ensimmäisen "tulilaivan"

Näin muisteli minun mummoni, joka oli syntynyt v. 1848:

Ei kai se ensimmäinen tulilaiva ollut, joka Luovon takutti meni, mutta seuli vain ensimmäinen minkä minä näin. Sitä oltiin ohorapellolla sielä Töyrän Lahtivainiolla. Talon väjen lisäksi sielä oli mökkein akkoja ja isompia lapsia jotka olivat peltotyöllä maksamasa talavellisia kiiski- ja piimävelekojaan. Minun isäni pruukasi olla hyvin ahkera ja kiireellinen töissään. Nyt me kuitenkin huomattiin hänen usiasti oikaisevan selekäänsä ja kattelevan pohjoiselle taivaanrannalle. Viimen sen huomasi joku mökin vaimokin, joka äkkiä hätäisesti äänti: "Kattokaa tuola näkkyy savua! Onkohan siellä mettäpalo!
Siihen minun isäni sanoo: "Minä oon sitä tässä jo kappaleen aikaa seurannu. Se näyttää siirtyvän. Sielä taitaa mennä tulilaiva tuola Luovon takana."
"Tulilaiva! Mikä se semmonen on?" Kysäisee joku mökin akka.
"Seun semmonen laiva, joka tulen voimalla kulukee, eikä siinä oo seilejä ollenkaan" - selittää minun veljeni Töyrän nuorempi Kustaa, joka oli kesällä Oulu-reissullaan nähäny tulilaivan aivan läheltä. "Siinä on vain isot rattaat sivulla ja kun ne pannaan tulen voimalla pyörimään, niin se laiva mennee etteenpäin, vaikka ei oo tuulta ollenkaan. Ja mennee se vastatuuleenkin. " -kertoi minun veljeni peltoväelle.
"Valehtelet!" - tokaisee joku akka.
"Ei se valehtele" - puuttuu puhheeseen minun isäni. Ja koko peltoväki totesi että savu siirtyy, mutta ei laajene.
"Mennään kattomaan!" esittää joku nuoremmista peltomiehistä. Ja äkkiä heitetään nuoremman peltoväen sirpit lyhteitten päälle.

Siittä Lahtivainiosta meni ennen ja mennee kai vieläkin aivan suora poloku Hyypänmäelle. Sitä polokua me juosta vilistettiin Hyypän laelle, joka on siittä niinkun kilometrin päässä. Ja totta tosiaan! Sielä Luovon pohjoispuolella merellä meni laiva iliman seilejä! Musta savu vain tuprahti toisinaan. Niin kaukana se oli, että ei erottanu, onko siinä rattaita sivulla, mutta konetten jyskytys vain kuului. Eli en minä muista, kuuluko se konetten äänikään, mutta kun olen sitte jäläkiinpäin kuullu laivan konetten jyskytyksen, niin minusta tuntuu, että se kuulu sillonkin. Sinne se laiva meni Santosen taka Oulua kohti iliman seilejä! Ja savu vain tuprahti! Me katottiin niin kauvan, kuin sitä vähäki näky ja siittä "tulilaivasta" riitti ihmettelemistä siksi päiväksi.

eikka@netppl.fi