Otteita varusmiehen muistivihkoista välirauhan ajalta
Ilmari Nikulan vuosien 1940-41 muistiinpanoista valinnut Eino Merilä 1997: Otteita varusmiehen muistivihkoista välirauhan ajalta. -Hailuoto, Insula Rari Generis. Vol. 2., http://www.netppl.fi/~eikka/jarventak/ilmari.htm
Vanhat varusmiesten muistiinpanot, joissa on kopioituna tai itse tuotettuna runonsäkeitä, ajatuksia ja piirroksia, kuvannevat hyvin aikakautensa henkeä. Pieni valikoima hailuotolaisen Ilmari Nikulan (15.1.1919-20.8.1941) lauluvihkoista kertoo millaisten mielikuvien maailmassa välirauhan aikana elettiin. Muutamien riimitysten synkkä, pahinta ennusteleva sävy voi kertoa siitä, että kirjoittajan veli Eino oli vast´ikään kaatunut talvisodassa.
![]() |
Kuva. Monien ilmeisesti sotilaspostikorteista kopioitujen piirrosten joukossa Ilmari Nikulan vihkoissa on vain yksi vapaalla kädellä tehty tarkka lyijykynäpiirros laivasta, joka saattaa liittyä varusmiespalvelusta edeltäneeseen merellä oloon. |
Alkulause:
Kun vihkon tämän,
täyteen saan.
Monista muistelmista.
Niin pistän piiloon,
kaapin taa.
Pois pöydältä näkyvistä.
Sitten, kun tulen vanhaksi,
ja painaa, elämän taakka
Etsin mä vihkoni piilosta,
ja siin on muistelmat
sotilasajoilta saakka.
Kaarlo Ilmari Nikulan toive elämän taakan painamana vanhaksi tulemisesta ei koskaan toteutunut, vaan hän kaatui Uhtuan suunnalla 20. elokuuta 1941. Ensimmäinen päiväys vihkoissa on 19/4 40 ja viimeinen riimittely on tehty 25/5 41. Ensiksi täyteen tulleen vahakantisen vihkon takakannen sisäpuolelle on kirjoitettu:
Kun lehdet putoo,
niin kannet jää,
kera kansien säilyy
nimi tää.
Tkm. Nikula Ilmari
Lehdet eivät ole pudonneet kummastakaan lauluvihkosta ja paitsi tuttuja iskelmiä sekä marssilauluja niissä on ilmeisesti Ilmarin itsensä riimittelemien säkeiden lisäksi runsaasti varusmiesten parissa tehtyjä runoelmia, joita kopioitiin vihkosta toiseen. Seuraavat esimerkit vihkojen lauluista kertonee hyvin aikakauden hengestä.
Tykkipojan laulu
Pois joukosta raukat ja rammat
Tykkipoika ei peljätä saa
Vaik´on synkeä yö
Tykki leimua lyö
Jyrinästä sen järkkyvi maa
Käsin kerran mi tehty on täällä
Kranaateilla sen pirstomme pois
Paksut panssarit nuo
eivät harmia tuo
Kalliotkaan ei kahleita luo
Valan kallihin vannomme sulle
Suomi armahin äitimme on
Hapankaalien maa
meit ei orjiksi saa
Tykit laulua Suomen kun soi
Ja jos taistella kerran me saamme
Ryssälaumoja vastahan tuon
Missä miehet on työs
Siellä tykkimme myös
Kuka voi meitä vastustaa?
Meille nuotiot lämpöä antaa
Metsä laulunsa lempeän suo
Maljat pohjahan siis
surut vieköhön hiis
Meitä taistelu oottavi vain
Ja jos kaatua kerran me saamme
Teräsputkemme äänehen tuon
Haudan partaalla siin´
Tykki tyynenä niin
Viime virttämme veisailee
Tuntematon, huhtikuu 1940
Sonta-enkelin laulu
On herramme luonut piianjuntit.
Sontapaareja kantamaan.
Lehmän lantaan astumaan,
ja rengille pusuja antamaan
On piianjuntti kaunis.
Navettaihminen, on
tunkiolla kasvanut,
on sonnin systeri
Tuntematon, huhtikuu 1940
Muisto
Soltut kulkee reippahasti
tytöt sievästi sipsuttaa
Hauska katsella on tätä
Lauttakylän kadulla
Piirtelin itse "oppitunnilla" 19/4 40
Muisto
Tuuli se taivutti koivun latvaa vesi oli lainehissa
Ilmari istui ja lauleskeli heilinsä kamarissa
Heinola
Kaikki ne lauluja kirjoittaa
ja kaikki niistä pitää
mutta tässäpä sattui
sellainen heppu joka
ei muista mitään
P.S.
Kämpässä 2/4 40, Tuntematon
Molotofville
1.
Molotofvi kun joukkonsa marssitti
tänne Suomen rajalle
niin hyökkäysvaununsa passitti
heti korjauspajalle
:,:Oi Molotofvi, tulit väärällä vuorolla
täällä haisevat laumasi vastahan
otetaan tykkien kuorolla:,:
2.
Sinä kompastut Suomen niemehen
tulit karhun pesähän.
On joutunut joukkosi liemehen,
ei elä ne kesähän.
:,:Oi Molotofvi, et ole nyt Puolassa,
kohta joukkosi Karjalan kunnailla,
on vahvassa suolassa:,:
3.
Ei niitä ryssä täällä mainetta,
eikä mailman kiitosta.
Sai kalossin kuvan eikä aihetta;
myös kansainliitosta.
:,:Oi Molotofvi sulta puuttui älliä
mies Suomen on valmiina antamaan,
sulle teräksistä mälliä:,:
4.
Sinä laumoja ajelet teuraaksi,
häkää saanut oot aivoihis.
Punalintujas ammutaan seuloiksi
ja reikiä laivoihis.
:,:Oi Molotohvi, meillä ruutimme kuivana on,
niin kauon patterimme paukuttaa
kuin laivasi uivana on:,:
5.
Ilmojen kautta kun pauhulla,
teräsmoottorimme terveiset vie
sen kammolla näki sekä kauhulla,
moni Iivana, Aleksei.
:,;Oi Molotohvi, pysy Moskovan linnassa
nahka ryssän on, huonossa kurssissa
liha huonossa hinnassa:,:
14/4 ja 4/5 40, Tuntematon
Muisto
Milloinka jätetään jäähyväiset ruotuväelle. Kun eilen oli Vappu ja nyt on helatorstai, eikä ole valtion varusteita, että saattais lähtä morjestaan Lempäälän likkoja.
2/5 1940 IN, Hieman keljutti
Hailuodon (valssi)
Hailuoto, sä Pohjanlahden helmi oot,
sun loistehesi kauas nään.
Rannoillasi sää ja meri raivotkoon,
et säiky tuota ensinkään.
Hailuodon saari on, tuulilta turvaton
ulapan uhmasta kertovat
luodot nuo, ja lahdelmat Hailuodon rantojen,
sinne ain kaipailen
luonasi varmaan saan valkaman
2.
Hietikolla heltehellä päivyen
sinut tyttöseni nähdä sain.
Silmiesi polton sydän tunsi sen,
kun astelimme rinnakkain.
Hailuodon tyttönen, sulle mä laulelen
Luonasi varmaan saan valkaman
sinne kiiruhdan
7/5 40
Suomessa olen minä syntynyt
1.
Suomessa olen minä syntynyt
tuolla kauniissa Hailuodossa
Kirkonjärvenrannalla
siellä majassa matalassa
2.
Matalan torpan hiilloksella
käsiäni lämmittelin
Matalan torpan nättiä tyttöä,
omakseni ajattelin
3.
Matalan torpan vainioita,
tulin minä tallanneeksi.
matalan torpan nättiä tyttöä,
tulin minä narranneeksi.
4.
Ei mistään saa niin kirkasta vettä,
kuin järven laitehilta.
Ei mistään saa niin rakasta heilaa,
kuin torpasta matalasta
5.
Ei missään nää niin komeata laivaa,
kuin Ulkokarvon satamassa.
Eikä mistään saa niin armasta heilaa,
kuin Luodosta ihanasta
6.
Laivan kello löi neljä kertaa,
ja silloin se laiva vislas.
Silloin se hulivili hummeripoika
sen saaren tytön kihlas.
7.
Laivan kello löi viisi kertaa,
silloin se laiva lähti.
Silloin se hulivili hummeripoika,
sen saaren tytön jätti.
8.
Oi tuota hellää luontoa,
joka oli mun heilallani.
Kun satamassa vislas se "Hailuoto" laiva
hän itki mun perähäni.
9.
Heilani minulle laivan sillalla,
pienen kirjeen pisti.
Taisi sillä raukalla ikäväkin olla,
kun hiljallensa itki.
26/5 40
Puntiksella
Pelon mainingit korkealla käyvät
puntiksella kun kulkee mun tie
En tiedä mi matkani määrää
Kertun syli - vai putkako lie
Älä itke mun kerttuni kallis,
minä saavun jos vartio sen suo
jos putkaan mun matkani päättyy
veikot tervehdyksen tuo
Suomussalmi 21.7.40
Muisto
Sodassa miekoin taistellaan
niin se päättyy kuolemaan
vaan rakkauden taisto
se päättyy suudelmaan
Korpr. Hakala
Muisto
Kaunis nainen on kuin raitiotievaunu sillä kummankin jäljessä juostaan vaikka tietetään että viiten minuutin kuluttua aina uusi
Suomussalmella, Tkm Raivastenmäki, 26.1.41
Heilani hyvästijättö
Heilani mulle hyvästi jätti, jätti niin mukavasti
kinttunsa nosti niskansa asti ja pieri niin pontevasti
Suomussalmella 27.1.41, Tkm Tuominen
Muisto
Sivili häämöttää kaukaa, kuin auringon nousu meren takaa.
Oma kynä XXII/II XXXXI
Molotohvin puuhista
Moskovassa ryssän mailla kuu,
Kremlin tornit Volgan veteen kuvastuu.
Siellä davaritsit oivat
toisiansa litvanoivat,
matkanpää on hirsipuu.
Ryssä lähti Suomen kansaa auttamaan.
Viiden päivän muona oli matkassaan.
Nyt on Kuusisella huoli,
iivanat kun nälkään kuoli
taikka sattui kaatumaan
Kuutamossa pommit putos Kronstattiin.
Komendantti Kremliin heti kutsuttiin.
Stalin hälle soitti suuta,
mikset pimentänyt kuuta,
ryssät klitvineerattiin.
Suur saaren valtaa uljas iivana,
viisi päivää kallioita pommittaa.
Tykit murtaa vastarinnan,
rikki ampuu turpeen pinnan.
Sotamiestä kaatuu vain.
Prolitaari kolakkia vainoaa
siitä isä Stalinilta palkan saa.
Pääsee Kremlin johtajille
toveriksi Stalinille
Kuusinen joutuu telkeen taa.
Molotohvi ystävämme ilmoittaa,
kohta ompi vapaa koko Suomenmaa,
leipää saapi köyhä kansa,
kesälomat aikaan saa
lapset oppii lukemaan
Kuukauttakaan kestänyt ei Puolanmaa,
viides päiväs Suomen voipi valloittaa.
Tämän moinen laskutaito,
ompi ryssän maalla aito.
Suomea ei ryssä saa.
23/2 41
Sanoi
"Vanhan kertausta" sanoi alokas, kun putkaan joutui.
"Toipumisloma" sanoi alokas, kun putkaan joutui.
"Perunankuorimakoneita" sanoi vanhamies, kun alokkaita tuli.
"Kenkäharjan poikanen" sanoi alokas, kun hammasharjan näki.
22/3 41
Suomussalmella, surunsalmella teltassa, Honkasaaressa, kilometri Torakkaan, toinen Lappiin, kymmenen Kiannankylään, kymmenen Pietariin, Kaks´kymmentä kirkolle, kolmekymmentä patteriin, -Ijäisyys siviliin.
11/4 41
Alokas
Mahdoton olet sinä alokas,
vaikka sivilissä oletkin talokas.
Täällä ei tunneta arvoja,
kun päässä ei ole karvoja.
Sinä olet mahdoton makkara,
etkä tarvitse muuta kuin jakkaraa.
Ikkunasta vain katselet,
kun ikämies kadulla astelee
Ei ikämies perunoita kuori,
sen tekee alokas nuori.
Ei viitsi hän vettä kantaa,
vaan monnille työt hän antaa.
ja pöydätkin hän kuivaa,
kun ikämies kämpässä huilaa.
sellainen on alokas nuori,
jota ei ikämies mukaansa huoli.
Suomussalmella 25/5 41
Hiljaa. Hiljaa kukka maasta nousee. Hiljaa kukkaan puhkeaa. Hiljaa syttyy lempi vieno. Hiljaa myöskin lakastuu. Hiljaa riutuu sydän nuori. Hiljaa kuolon kellot lyö. Hiljaa sulle hauta luodaan. Hiljaa hautaan lasketaan. Hiljaa kaihon kyynelillä Hautakumpu kastellaan. Kirj. Hiljaa, saarenpoika Nikula Ilmari 25/5 41
![]() |
![]() |