Eino Merilä 1996, 1998: Kettutytöt vai huolimattomat turkistarhaajat asialla? - siniketut tuhosivat Hailuodon rantalinnustoa. -Hailuoto, Insula Rari Generis. Vol. 1.,3. *1.1.1998. http://www.netppl.fi/~eikka/alopex1.htm
Talvella 1995-1996 Hailuotoon saapui useita sinikettuja. Vain osa saatiin ammutuksi ennen kevättä. Kesän mittaan siniketut ehtivät kierrellä laajasti saaren rantoja ja ainakin yhdessä pesimäkeskittymässä pesintä tuhoutui kokonaan. Ohjeellisten arvojen (Ympäristöministeriön päätös 1995) mukaan karkeasti arvioituna tarhakarkurisiniketut (Alopex lagopus) kesällä 1996 aiheuttivat Hailuodossa pelkästään tässä pesimäkeskittymässä 150.000 markan pesintätappiot ja koko kunnan alueella tappioiden summa on huomattavasti suurempi. Luonnollisestikin on mahdotonta näyttää toteen olivatko keskitalvella 1995/1996 Hailuotoon saapuneet siniketut huolimattomien turkistarhaajien vai sinikettuja vapauttaneiden "Kettutyttöjen" aikaansaannosta.
Linnusto ei vieläkään ole täysin selvinnyt aiemmasta tuhosta. Kesällä 1985 Ison Matalan saarilla riehui tarhasta karannut sinikettu (Finnlund ym. 1986, Heikkinen ym. 1987), jonka takia lintujen pesintä epäonnistui kokonaan suurimmalla osalla Ison Matalan karikkoja. Kokonaisia yhdyskuntia kohdannut tuho aiheutti muutoksia myös seuraavien vuosien pesintäkeskittymiin pesimistradition katkettua. Sinikettutuhon seuraukset vaikuttivat vielä kesällä 1996 Ison Matalan linnustoon. Kahdenkymmenen vuoden aikana useita vastaavia tuhoja on tapahtunut eri puolilla pohjoisen Perämeren alueelta (Merilä 1989).
Tarhasta karanneet siniketut (naalit) hakeutuvat villien sukulaistensa tapaan jäälakeuksille, joilla saattavat vaeltaa ruokapaikkoja etsien satoja kilometriä. Vuosisadan alussa naalien suurvaellus tunturialueilta ulottui lähes kaikkialle Suomessa. Tuolloin luonnonvaraisia naaleja tavattiin mm. Perämerellä (Suomalainen 1908).
Kesällä 1997 sinikettujen aiheuttamat tuhot uusiutuivat Hailuodon hyvillä lintuluodoilla. Silloin oli ainakin kaksi sinikettua asialla, molemmat saaren pohjoispuolisilla saarilla. Toinen autiutti Ulkolaidan kivikkoisen lokkiyhdyskuntasaaren ja toinen tuhosi rantalinnuston Santosenkarista. Molemmat saatiin hävitetyksi vasta, kun tuhot olivat peruuttamattomia.
Valok. Esa Jämsä 1997 Santosenkarissa
Kirjallisuutta