Kadonneet lepikkoniityt
Eino Merilä 1997-1998: Kadonneet lepikkoniityt. -Hailuoto, Insula Rari Generis. Vol. 2-3. *1.1.1998. http://www.netppl.fi/~eikka/niitlaid/insulepp.htm
Lepikkoniittyjen aikakausi päättyi Hailuodossa jo huomattavasti ennen rantaniittyjen teon loppumista. Viimeisiä lepikkoniittyjä tosin kunnostettiin vielä sodan jälkeen Juurakossa, mutta useimmilla metsäniityillä sadon korjuu oli jatkunut ilman voimakasta puulajimanupulointia. Harmaaleppää pitkäikäisemmät puut olivat vallanneet alaa.
Vuosisadan alkupuolella lepikkoniittyjä vielä tehtiin ja teetettiinkin. Hyvin usein tekijänä oli muu kuin maanomistaja, jolloin korvaus työstä tuli esimerkiksi seuraavasti: Raivaaja sai puut ja risujen päältä niitetyn ensimmäisen ja jopa toisen heinäsadon. Sen raivaaja saattoi olla saman niityn vuokramiehenä - esimerkiksi taksalla: puolet heinistä isännälle ja puolet tekijälle.
Vanhojen lepikkoniittyjen pohjalle ei ole Lounais-Suomen lehtoniittyjen tapaan jäänyt juuri muistoja heinäntuoton kannalta sopivaksi harvennetusta puustosta. Muut puulajit ovat korvanneet lyhytikäisen harmaalepän. Vanhoista niittyjen maanjakokartoista ilmenee, että lepikkoniittyinä nämä maa-alat usein olivat toista kertaa maatalouskäytössä. Frosteruksen (1815) mainitsemat heikentyneet niityt ovat jääneet metsittymään ja tulleet sittemmin uudelleen käyttöön metsäheinikoina. Valtaosa nykyisistä lehtimetsäalueista on ollut sekä niittynä että lepikkoniittynä. Harmaalepän hävittyä ja puulajin vaihduttua niittämistä jatkettiin niin pitkälle, kun metsäheinikko satoa tuotti.
Kuten aiemmin todettiin metsäheinikot tehtiin ennen rantaniittyjä. Keväällä käytiin metsäniityiltä läjittämässä pensaiden päälle talven mittaan puista karisseet oksat. Yhtään lepikkoniittyä ei ole jäljellä vanhalta niittykaudelta. 1970-luvun lopussa Isoon Härkäsäikkään raivattiin pieni kokeiluniitty, jota on hoidettu ja, jonka tuottoa on seurattu näihin päiviin asti (Markkola & Merilä 1983). Puut harvennetussa lepikossa alkoivat muodostaa levenevää hyvin lehtevää ja samalla hyvin kariketta tuottavaa kasvustoa. Alkuvuosina lähtätilanteessa lähes kasvittomalta pohjalta saatiin lisääntyvää satoa. Noin kymmenen vuoden ikään päästyään heinäsato alkoi pienentyä. Viimeksimainittuun saattaa osin olla syynä sekin, että tuuhentuneet harmaaleppien latvukset alkoivat varjostaa liikaa heinä- ja ruohokasvillisuutta.