Sota- ja pula-ajan asiakirjoja ja esineitä

Esille asetetut tavarat ja asiakirjat palauttanevat ikäihmisille mieleen jo sellaisenaan monia muistoja menneestä. Nuoremmalle polvelle esineiden kertomus ei juuri auenne ilman seuraavaa esittelyä:

SEINÄLLÄ:

Akateemisen Karjala-seuran julkaisema Itä-Karjalan kartta. Pitkän aikaa sodan jälkeenkin tämä kartta oli tarkin, mitä Neuvosto-Karjalan alueelta oli saatavissa. Luonnollisesti kartan julkaiseminen aikoinaan liittyi Suur-Suomi haaveisiin.

LASIVITRIINI

Suomi-konepistooli: Yksi legendaarisimmista sotimisvälineistä on rumpulippaallinen Suomi-konepistooli, jonka rakennetta mm. käytettiin mallina vastaavaan neuvostoliittolaiseen aseeseen. Lähitaistelussa metsäisessä maastossa ja taisteluhautojen vyörytyksessä konepistoolimies oli vaarallinen vastustaja.

Sotamuistoiksi kelpasivat mm. nämä kaatuneilta vihollisilta otetut rahat. Myös kokardit ja varsinkin upseerien pistoolit olivat haluttuja muistoesineitä.

Piikkilanka: Luodostakin kerättiin piikkilankaa sotarintaman tarpeisiin. Tämä vaikeutti mm. lammaslaidunten keskellä olleiden vainioiden viljelyä.

Sotilaiden ja sotavangin askartelutöitä

Varsinkin asemasotavaiheessa erilaiset puhdetyöt olivat suosiossa. Pudonneista lentokoneista ryöstetty alumiini oli helppotyöstöisenä haluttua. Puusta, tuohesta, pahkoista ja pajujen juuripahkoista tehtiin mitä moninaisimpia esineitä. Etulinjassa työstövälineet olivat yksinkertaisia, mutta rintaman huoltoportaassa päästiin ahertamaan sorveilla ja muilla sotakaluston kunnostamiseen tarkoitetuilla työvälineillä. Kookkaiden pahkasta, kranaateista ja tykinhylsyistä tehtyjen (mm. pöytälamppuja) esineiden näytteillepanoon vitriinin tila ei ole riittävä.

Venäläisen sotavangin tekemä (valokuva)rasia; koristeet ovat olkea ja työ on maksettu annostupakoilla.Työn teettäjä hankki askartelutaitoiselle vangille rasiaan tarvittavan materiaalin. Rasian tekijä on yksi seuraavan valokuvan miehistä.

Kuva: Kiestingin suunnalla autokorjaamolla aputöitä tehneiden neuvostoliittolaisten sotavankien ryhmä. Valokuvarasian tekijä on yksi vangeista. Yksi vanki oli siviiliammatiltaan insinööri, yksi karjalalaisena puhui suomea ja yksi oli ennen sotia loikannut Hollannista Neuvostoliittoon. Valokuvaaja tuntematon;kuva ei ole näyttelykuvissa mukana. E. Merilän kuvakokoelma.

Ammukset askartelun tykötarpeina: Sotimiseen tarkoitettua materiaaliakin ja sotaromua käytettiin askarteluun. Kun materiaalina oli ammukset, puuha oli tietenkin luvatonta.

Uushopea oli usein metallina kaupallisessa tuotannossa olleissa sormuksissa ja muissa muistoesineissä

Alumiinista askarreltiin sormuksia ja muita kaupallisten tuotteiden vastineita

Kuva: Kameran omistajat hankkivat pientä ansiota myymällä varsinkin rintaman takana otettuja valokuvia. Tuon ajan negatiivit olivat huonosti säilyviä, mutta itse kuvat useimmin lomamatkoilla valokuvausliikkeissä hyvin kehitettyjä ja hyvälaatuisia. Kuvat ovat ajan tapaan epäsäännöllisen aaltoreunaisia. Nämä kuvat eivät ole esillä näyttelyssä. Valokuvaajat tuntemattomia; E. Merilän kokoelmat.

Kahden kaatuneen luotolaisen veljeksen jäämistöt

Talvisodassa kaatuneen Eino Nikulan jäämistö muodostuu lähinnä morsiamen lähettämien kirjeiden täyttämästä lompakosta.

Sotasensuurin jäljet:

Hailuodon suojeluskunnan jäsenkortti ja Suojeluskunnan hihamerkki

Kuva: Jatkosodassa kaatuneen Ilmari Nikulan taskuista sinetöityyn pussiin on löytynyt niukasti pantavaa.

Jäämistöpussin alla oleva ruskea paperipussi on ollut tavaroiden säilytyspaikka ennen sinetöityyn pussiin pakkaamista. Lompakon puuttuminen jäämistöstä ihmetyttää.

    Olympialaisten matkamuistoksí tehty puukko tuppeineen on jäämistöpussin suurin esine

Pula-ajan korvikkeita

Saippuaa sai kaupoista niukasti, mutta saippuantekotaito vielä hallittiin varsinkin maaseudulla.

Kahvinkorvike tuli kaikille tutuksi ja aidon kahvin saaminen oli juhlaa.

Kessun kasvattaminen oli yleistä ja tupakan korvikkeena Luodossa poltettiin varsinkin siankärsämöitä ja käytettiinpä kuivattuja tuomen lehtiäkin.

1. VETOLAATIKKO

Postimerkit aikakausien kuvaajana: Jatkosodan alkuvaiheessa 31.12.181 julkaistiin sodan- ja valtinjohtajista, Rydistä ja Mannerheimista suuri postimerkkisarja. Tätä ennen oli ilmestynyt Viipurin valtauspäivänä 3 Viipurinlinna-aiheista merkkiä.

Kenttäpostimerkit tulivat myöskin jatkosodan aikana käyttöön. Merkit oli tarkoitettu kotiseudulta rintamalle lähteviin posteihin, ja niitä jaettiin kullekkin armeijassa palvelevalle 4-12 kappaletta kuukaudessa.

Vuosina 1943-1944 julkaistiin mm. merkkejä, joissa oli lisämaksu kansanavun hyväksi.
Heti sodan jälkeen tuettiin lisämaksuilla urheilua. Punaisen ristin uudessa merkkisarjassa olivat samat jälleenrakennusaiheiset kuvat, kuin välirauhan aikana julkaistuissa merkeissä.

25 vuotta myöhemmin juhlitaan Ystävyys- ja yhteistyösopimusta ja tulevasta Euroopan yhdentymisestä alkaa esiintyä ensimmäisiä viitteitä.

Kuva. Sotiminen ja sitä sivuavat aihepiirit ovat olleet suosittuja postimerkkien kuvituksena kaikkialla maapallolla. Näyttelyssä on esillä eri valikoima postimerkkejä, kuin tässä kuvassa.

Pieni valikoima saksalaisia postimerkkejä kuvaa hyvin valtakunnan kehitystä; suuresta inflaatiosta Hitlerin aikaan, Itävallan haltuunottoon, Saksan miehittämiseen ja jakautumiseen Itä- ja Länsi-Saksaksi.

Sotasensuurin tarkastamia kirjeitä

Sodan takia pitämättä jääneiden Olympialaisten kuoria , joista lasivitriinin näytteestä poiketen sotasensuuri ei enää poistanut paikkakunnan nimeä.

Leimat kehottavat mm. romun keruuseen, jälleenrakennuslainaan ja salakaupan kurissa pitämiseen.

2. VETOLAATIKKO

Postikortteja ja kaksi painokuvaa. Kaupallisten yritysten lisäksi eri järjestöt hankkivat itselleen rahoitusta postikorttisarjoja julkaisemalla. Postiliikenne oli valtavaa miesten ollessa rintamalla toisella puolen maata. Sensuuri on tarkistanut näitäkin, joskin osoitepuolella olevat merkinnät eivät ole näyttelyssä näkyvillä.

Kuva: Pari toisistaan suuresti poikkeavaa esimerkkiä sota-ajan postikorteista. Ensimmäinen kortti kuuluu Paletin kustantamaan Sotilaspääsiäinen sarjaan ja toinen ilmeisesti Sanoin ja Kuvin nimisen kustantajan vähintään 72:n erilaisen kortin Sankarisotiemme muisto; Maanpuolustus-sarjaan. Näyttelyssä on esillä useiden muidenkin kustantajien sota-aikaista postikorttituotantoa.

3. VETOLAATIKKO

Sotavahinkoilmoitus Oulun pommituksissa tuhoutuneesta yksityisomaisuudesta. Ilmoituksessa käsiteltävän palopommin sytyttämän talon raunioista ainoat talteen ottamiskelpoiset esineet olivat oheiset osittain palaneet valokuvat, joiden keskustat ovat säilyneet tiiviin pinkan ansiosta. Palavasta asunnosta saatiin pelastetuksi vain neljä tuolia, joista tulipaloilta suojaan puistoon siirrettynä varastettiin kaksi.

Sotatapaturmatoimiston kaksi kirjettä

  • Talvisodassa kaatuneen Eino Nikulan omaisille myönnettiin hautausavustus.
  • Veljensä Ilmari Nikulan kaaduttua jatkosodassa omaisille saapui samanlainen kirjekuori. Se, että tätä kirjettä ei ole koskaan avattu (eikä avata) kuvastanee kahden pojan menettämisen aiheuttamaa surua ja katkeruutta, jota ei arvattavastikin kirjeen sisältämällä hautausavustuksella parannettaisi.
  • Palautetut kirjeet kertoivat osaltaan vastaanottajan kaatumisesta

    • Muuta kaatumiseen liittyvää postia

  • Siviilivaatteiden palautus
  • Arkkipiispan surunvalittelukortti
  • Rintamakaverin kirje
    • Kuva: Kaatuneiden kavereiden omaisten muistaminen oli sodan aikana järjestelmällistä. Lievää teennäisyyttä ja ilmeisestikin samantapaisten kirjeiden massatuotantoa kuvaa se, että kutsumanimi on kirjeessä vaihtunut. Tämä kirje ei ole mukana näyttelyssä.

    Pula ja säännöstely

  • Kuljetusluvat
  • Ostoluvat
  • Motti Talkoot
  • Odottaville ja juuri synnyttäneille äideille OE-todistus.
  • Ostokortit olivat jokaiselle arkipäivää.
    • Kuva. Kansalaissodan jälkeen saatiin jälleen totutella säännöstelyyn ja sen mukanaan tuomaan ostokorttien sumaan. Ostokortit olivat käytössä vuosikausia vielä sodan jälkeenkin.

    Näyttelyn pystyttämisessä ovat teknistä ja muuta apua antaneet Tuomas Merilä, Kirsti Nieminen ja Seppo Viitaluoma.

    eikka@netppl.fi