Ympäristönsuojelun näkymiä Hailuodossa
Eino Merilä 1997-1998: Ympäristönsuojelun näkymiä Hailuodossa. -Hailuoto, Insula Rari Generis Vol. 2-3. *11.3.1998, http://www.netppl.fi/~eikka/nyky/ympsuoj1.htm
Monien aiempien ympäristökiistojen saaressa, jossa:
1. Yli kolmannes pinta-alasta kuuluu valtioneuvoston hyväksymiin
suojeluohjelmiin.
2. On kokonaisuudessaan kelpuutettu kansallismaisemaksi
ja arvokkaaksi maisema-alueeksi.
3. Arvokas kulttuurimaisema ja ainoa merkittävä historiallinen
muistomerkki (sarkajakotyyppinen vanha maanjako) on maiden uusjaon uhkaama.
4. Rantojen yleiskaavaluonnoksessa suunnitellaan monille paikoille asutuksessa
slummitiheyksiä.
5. Metsiä hakataan raivokasta tahtia niiden suojelua ja uusjakoa
peläten.
6. Järvet kuivuvat ympäröivien ojitusten ja pohjaveden vähyyden
takia.
7. Kunta budjetoi vuosittain täydet tuhat markkaa ympäristönsuojelun
nimikkeellä,
on ympäristönsuojelussa vuonna 1997 ollut myös toisenlaiset tulevaisuuskuvat esillä, mitä luetellut uhkat ja tapahtumat sekä kunnan rahallinen panostus antavat aiheen odottaa.
Natura-2000
Valtakunnan lehdistöä ja MTK:ta (vähemmin koko kansakuntaa) puhuttanut Natura 2000 ohjelma tuli Hailuodon kunnan kannanotossa yleistä mielenkiintoa herättämättömällä tavalla huomioiduksi, kun vaadittiin kahden tärkeän lintualueen lisäämistä ohjelmaan. Näistä kohteista Itätörmän parveutumismatalikko on pinta-alaltaan peräti nelisen neliökilometriä. Ontonperä on pieni ruovikkoinen lintujen suosima kluuvijärvi. Toisaalta ehdotetusta Natura-alueesta poistettiin harjujensuojeluohjelmaan kuuluneita talousmetsiä, joissa oli mm. tuoreita laajoja ojitusalueita. Koko maassa Natura-ehdotukseen hyväksytyistä 13 lisäyksestä kaksi on siten Hailuodossa.
Olennaista kunnan Natura-kannanotossa oli se, että Hailuodossa ei sotkeuduttu median valitsemaan juupas-eipäs -keskusteluun, vaan tavoiteltiin hyviä suojelualueita ja asiallisia korvauksia. Hailuodon kanta jäi jotakuinkin huomiotta mediassa luultavasti juuri siksi, että kannanotto ei seurannut tiedottamistavaksi valittua juupas-eipäs -linjaa.
Sittemmin Hailuodossa tehty Natura-kohteiden vaihto ja mm. Syökarinlahden puuttuminen lisäyksistä on saanut vuoden 1998 puolella kritiikkiä osakseen.
Rakenteita luontoon tutustumiseksi
Aikoinaan Kirkkosalmen etelärannalle ns. Uuden sillan korvaan rakennetun lintutornin palvelutasoa nostettiin kesän 1997 mittaan Hailuodon kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen yhteishankkeena. Edelleenkin virallinen kohteen ympäristön yleisbiologinen esittely puuttuu, jota on tilapäisesti korvattu vain varttuneita lintuharrastajia puhuttelevalla Hailuoto- ja Kirkkosalmi-tietoudella.
Kirkkosalmen ja muiden Hailuodon lintuvesien esittelyyn suunniteltujen rakenteiden toteutumista on säädellyt se, miten maanomistajilta on saatu kulkuteille ja rakenteiden pystyttämiselle suostumuksia. Vuoden 1997 aikana on rakennettu Kirkkosalmen lintutornilta lähtevän lähes puolikilometrisen lankkusillan päähän rankalato lintujen tarkkailuun ja muiden luontoelämysten kokemiseen Kirkonkarien pensaikkojen ja ruovikoiden keskelle. Viinikanlahden rannalle valmistui lintujentarkkailulava ja sille johtava polku. Syökarinlahden lintutorni ja sille johtava polku rakennettiin tammi-maaliskuussa 1998. Lähituntumassa oleva vanha rankalato on kunnostettu evästelypaikaksi. Lintutarkkailupaikkojen rakentaminen loppunee tältä erää tähän, sillä muille suunnitelluille kohteille ei ole toistaiseksi maanomistajien suostumuksia olemassa. Toisekseen taitavia työntekijöitä tarvitaan kipeästi luonnonsuojelullisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeämpiin kohteisiin, joita Luodossa on runsaasti. Toistaiseksi näille uusille luontoretkohteille ei ole tehty paikoista kertovia esitteitä.
Isonmatalan lintusaaren raivaukset
Osana Hailuodon kunnan ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristönhoitotöitä talvella 1997/1998 raivattiin Haíluodon Isonmatalan eteläosan parhaalle lintuniitylle (aiemmin kerran raivattu) kasvanut parin hehtaarin laajuinen 2-3 metriä korkea koivu-pajupensaikko. Edellisenä syksynä raivauksissa tapahtui ihmeellinen tapaturma, kun saaren pohjoisosista raivattiin kiintopisteiksi ja alueen mittasuhteita osoittamaan kymmenisen vuotta sitten suunnitelmallisesti jätetyt (Markkola & Merilä 1987) sittemmin lähes puumaisiksi kasvaneet kiiltopajut. Nyt raivattu linnustolle haitallinen pensaikko jäi tuolloin kokonaan raivaamatta.
Mikäli tehdyistä raivauksista halutaan täysi hyöty, kesällä 1998 pensaiden vesominen pitäisi tukehduttaa pesintäkauden jälkeisellä lammaslaidunnuksella. Toistaiseksi Isohärkäsäikkä-Isomatala suojelualuetta koskevat hoitoa, retkeilyä yms. koskevat pitkäaikaiset ratkaisut ovat tekemättä. Päätökset alueen tulevaisuudesta tehtäneen kevään 1998 kuluessa.