Kuuntelijan sananvapaus
| Sanoilla , kuin leudossa illan tyveneydessä hitaasti putoilevilla lumihiutaleilla on muotonsa. En uskalla poimia kidettä kädelleni, jotta monisärmäisen hiutaleen kauneus ei sulaisi ja turmeltuisi. | Kiteistä kasaantuu pihlajan oksille lauseiden peitto, maahan valkea matto. En voi koskettaa pihlajaa, turmella sen lumista kauneutta. Pelkään tuulen jälleen viriävän ja kohauttavan kaiken paljaaksi. | Uskallanko askeltaa valkeaan maan peitteeseen oman lauseeni vai turmeleeko jälkeni koskemattoman lumikentän ja hiutaleiden hohteen. |