Tyrnejä viedään ja katkotaan

Merilä, Eino 1996: Tyrnejä viedään ja katkotaan. -Hailuoto, Insula Rari Generis, Vol. 1. *1.10.1996. http://www.netppl.fi/~eikka/tyr.htm

Tyrninmarjojen (Hippophae rhamnoides) poimiminen oksia katkomalla (Miten ja milloin tyrnin marjoja saa poimia) on ollut maassamme jo vuosikaudet kiellettyä ja tämä asiantila on Perämeren rannikolla yleisesti tiedossa. Hailuodon Ison Matalan - Ison Härkäsäikän kansainvälisesti arvokkaalla lintuvesialueella viime vuosina on tullut tietoon muutamia pienimuotoisia tyrneihin kajoamisia. Asiaan ei ole puututtu, koska tyrnien repiminen on katoavaa kansanperinnettä, jonka oletetaan melko pian kokonaan loppuvan. Keväällä 1996 osa lintuvesialuetta suojeltiin virallisesti ja lopunkin osalta suojeluratkaisu syntynee piakkoin. Mikäli tyrnien poiminta oksia katkomalla vielä jatkuu, rikkeestä tulee vähintään kaksinkertainen.

Tältä vuodelta (1996) ei ole varmaa tietoa tyrnin marjojen poiminnasta oksia katkomalla. Mutta edellisenä syksynä (1995) alueen pieneksi supistuneiden pensaikkojen kimppuun käytiin kahdellakin tavalla. Ison Matalan marjovimman tyrnipensaikon vaiheet ovat olleet seuraavat:

• Marjova pensaikko on vuosikaudet ollut maanomistajan erityissuojelussa. Ennen niittyjen hoidon alkamista tyrnikumpare oli kulottuneiden ruovikoiden kätköissä. Pensaista marjoja varoen nypläämässä kävijät varoivat, että sinne ei muodostu polkua, joka johdattaisi alueella runsaslukuisina parveilevia sorsastajia omalle marjamaalle.
• Marjovin tyrnipensaikko oli vaikeasti huomattava ja pysyi niin hyvin salassa, että osa siitä vaurioitui 1980-luvulla ensimmäisessä hoitoniitossa, jolla mm. pyrittiin parantamaan tyrnien elinolosuhteita. Vuosien saatossa vauriot kuitenkin korjaantuivat ja hoitotoimet ovat muutenkin parantaneet tyrnien mahdollisuuksia. Se haitta kuitenkin hoidoista on, että avaralla niityllä tyrnipensaat ovat satojen metrien päästä kaikkien näkösällä.
• Syksyllä 1995 sorsastajat kaivoivat mukaansa muutamia nuoria pensaita juurineen. Marjojen kerääminen oksia katkaisemalla tai musertamalla on kielletty. Saako tyrnejä ottaa juurineen? Vähintäänkin tällaiselle toimelle olisi pitänyt olla maanomistajan lupa. Vasta tänä vuonna syykuussa huomattiin, että pensaissa on myös katkottujen oksien tynkiä. Tyngät olivat siinä määrin kuivettuneita, että poimintajäljet lienevät viime vuodelta. Karkeasti arvioiden säkillinen tai pari tyrninoksia on lähtenyt tuntemattomien matkaan.

Mitä Ison Matalan tyrnien hyväksi on tehty?

Lähes kymmenen vuotta sitten Isolle Matalalle tehdyssä hoitosuunnitelmassa (Markkola & Merilä 1987) kerrotaan, että tyrniköt ovat monesta syystä vähentyneet. Pääasiallisina syynä on ensi ollut marjojen poiminta oksia katkomalla ja sittemmin se, että tyrniköihin levittäytynyt pajukko (Ainoa haitallinen pajulaji on kiiltopaju Salix phylicifolia) ja ruovikko (Phragmites australis) on varjostanut tyrnit kuoliaaksi. Lisäksi 1960-luvulla yhtenä kesänä mm. lehtiä syövät perhostoukat heikensivät pensaiden kuntoa. Hoitokeinoina pidettiin tarpeellisina seuraavanlaisia toimia:

• Ison Matalan pajukot raivataan joukossa kasvavia tyrnejä varoen vastaamaan niity- ja laiduntalouden loppumisen aikaista tilannetta.
• Maiseman elävöittämiseksi - kiintopisteiksi laajalle niitylle - jätetään vain isoja yksittäisiä pajupensaita, joiden juurella ei kasva tyrnejä.
• Tyrnin taimia otetaan tiheistä matalista kasvustoista ja siirretään pajuraivioille, joiden tyrnit ovat kokonaan ehtineet tukehtua pajujen alle.
• Osa pajukoista on syntynyt maahan juurtuneista metsästyssuojarisuista. Kielletään sorsastajilta pajujen levittäminen niistä metsästyssuojia rakentamalla.

Vuodesta 1987 saakka Isoa Matalaa on hoidettu vuosittain matalakasvuisten niittyjen säilyttämiseksi ja vähentyneiden eläin- ja kasvilajien turvaamiseksi (Markkola & Merilä 1990). Asian hyväksi ovat oman työ- tai rahapanoksensa antaneet monet yksityiset puurtajat, järjestöt ja uhanalaisia lajeja suojeleva valtiovalta:

• Pajukkoa on raivattu yksityishenkilöiden talkootyönä hoitosuunnitelmaa noudattaen.
• Hailuodon Metsästysseura on usean vuoden ajan kustantanut niittämisiä ja pensaikkojen hävittämisiä. Niittoaluetta oli kesällä 1996 kymmeniä hehtaareja.
• Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on antanut hoitotoimiin taloudellista tukea ja järjestänyt saarelle talkooleirin.
• Valtiovalta on antanut taloudellista tukea hoitotoimille mm. uhanalaisten lajien hoitoon tarkoitetuista varoista.

Tyrnien huomioiminen niitoissa ja pensaikkojen raivaamisessa on lisännyt vaivaa ja kustannuksia. Tältäkin pohjalta arvioiden yhdelle luonnontyrnille laskettavissa oleva hinta ylittänee taimitarhoista ostettavissa olevien pensaiden arvon.

Mikä on tyrnin hinta?

Suurin osa Hailuodon Isoa Matalaa on keväällä 1996 perustettua luonnonsuojelualuetta. Marjovia tyrnejä katkottiin takavuosina pieniä määriä eri puolilta nykyistä virallista Isosta Härkäsäikästä Isolle Matalalle ulottuvaa luonnonsuojelualuetta. Tyrnien puukkopoiminnasta aiheutuu vähintäänkin monen vuoden marjasadon menetys ja mahdollisesti kuluja kasvuston keinollisesta uusimisesta. Ympäristöministeriön päätöksen (23.10.1995) teksti kertoo, että rauhoitetuille (koskenee myös osittain rauhoitetuja lajeja) kasveille ei ole annettu ohjeellisia arvoja. Kasvien ohjeellisista arvoista on pyydettävä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto. Ympäristöministeriön tiedote (232/1995) 16.000 markan pohjanailakkia esimerkkinä käyttäen antaa ymmärtää, että kasvienkin arvot on määritetty.

Kirjallisuus

• Markkola, J. & Merilä, E. 1987: Hailuodon Isomatalan hoitosuunnitelma. -Mare Botnicum & Hailuodon Metsästysseura. Moniste 7 s + 2 liitettä.
• Markkola, J. & Merilä, E. 1990: Hailuodon niittyjen hoitotoimet ja hoidon tarve. -Mare Botnicum. Oulun lääninhallituksen tilaustyö. 14 s. + 2 liitettä.
• Ympäristöministeriön päätös rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista 1995: Annettu Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 1995. 7 s.
• YM:n tiedote 232/1995: Luonnonsuojelulailla rauhoitetuille lajeille ohjeelliset arvot. http://www.vyh.fi/ym/tiedote/ym23295.htm

Miten ja milloin tyrnin marjoja saa poimia

Paikannimien taivutus: Tekstissä on monista luonnontieteellisistä kirjoituksista poiketen taivutettu Iso Matala paikkakunnalla käytössä olevalla tavalla. Tällainen taivutustapa edellyttänee karttanimestä (Isomatala) poikkeavaa erikseen kirjoittamista.

Uusimmat tapaukset ovat viranomaisen tiedossa. Lisätietoja voi tiedustella:

• Ylikonstaapeli Jyrki Haapala
• puhelin 0500-697730

eikka@netppl.fi