FINDIANS PARADISE BOOK STORE

In association with

AMAZON.com Books, USA and Amazon.co.UK
The World's Largest Online Bookstores

Now you can search the entire Amazon.com archives of 1.5 million titles for your books directly from here by filling in the author's name, title or subject words in these Search Boxes, one for those who want to be served by the US and the other for those who want to be served by the UK.



Books Enter keywords...


Visit our other Special Sections for books about

|| Authors & Personalities || Finland || India (including Women of India, Business & Industry) || Arab World || The Baltic Countries (with separate sections on Estonia, Latvia and Lithuania) || Bhutan || Malaysia || Singapore || Apple & Mac Computers || Electronic Mail/Email || Publishing (including Web & Desktop Publishing) || Technical Writing || Microelectronics || Polymers (including Adhesives, Plastics & Rubber) || Project Management (including Concurrent Engineering) || Art Glass || B17 and other Bombers || Model Railways/Railroads || Stamps (including Postal History, Service & Stationery/Postcards & Postmarks) ||


Related Sites - Aiheeseen liittyviä linkkejä:

LINKS IN FINNISH
|| SUOMEN ?? OLIGARKIA = DEMOKRATIA ?? || GOING SOHLO Suomeksiversio || MTV3 uutiset - Oikeus kumosi konkurssiin johtaneet jälkiverot || "VEROTTAJA TAPPOLINJALLA" ||

|| LINKS IN ENGLISH
|| *Winner of Cool Site Award - FINDIANS BRIEFINGS - Fortnightly From Finland From Finland (Englanninkielinen verkkolehti Suomessa) || *Winner of HOT SITE AWARD * - Patently Shocking || || FINNISH ?? OLIGARCHY = DEMOCRACY ?? || GOING SOHLO || || Finnish Paradise - Books in English about Finland || Successful Kerstin Campoy Campaign || Discrimination Against Foreigners in Finland || Agenda For Action || || Sightings of UFO MARA ||


TERVE - - - NAMASTE

GOING SOHLO F

Suomenkielinen Versio

FINNISH ARCHIVE VOLUME 1 - SYYSKUU 1996 - SYYSKUU 1997
Click Here to read the English Language version

Todellisen elämän vaikutelmia (Suomessa ja muualla)

liikkuva tutkiva kirjeenvaihtaja Ilari Sohlo.


Contents

  1. Sohlo Finnish Archive Volume 2
    1. ÄLYTTÖMÄT FINNAIRIN HINNAT
    2. Miksi Di Kuoli?
    3. Lasten Viisauksia
    4. Jalkapalloa vai Teatteria?
    5. Suojelun Sietämätön Keveys
    6. Älytöntä palloilua ! Taidetta!
    7. Itse asiassa kuultuna
    8. Lissabon-Vladivostok
    9. Taiteilijaelämää
    10. Suomalainen Potilas
    11. Jozef K. Vuonna 1984
    12. Ihan säikähdin
    13. Sameetivallankumous
    14. Mies Vesisaaresta
    15. Maan Asioita
    16. EU, Itä-Eurooppa... ja Suomi?
    17. Kaikki turistit pois Egyptistä!?
    18. Tyhmä Saarto
    19. Suomi ja EU:n Kehitys
    20. Viestimien Valikoiva Muisti
    21. Suomen Yritysmaailma liian suurta ja Turismi liian pientä

  2. Sohlo Finnish Archive Volume 1
    1. Miksi Suomi Yhä Sensuroi?
    2. Tätä meille ei haluttu kertoa: Aarniometsien hakkuut jatkuvat
    3. Skandinaavien mitaliparadoxi
    4. Maapallo tuhoutuu hitaasti!
    5. Byrokratia Tuhoamassa Valkosipuliyötä
    6. Kiina ja Suomi Samoilla Jäljillä
    7. Laki Sama Kaikille - Mafia Valtaa Suomessa?
    8. Aivopesua, pakkotyötä, syyttömänä vankilaan verorahoilla
    9. Maan päällinen paratiisi
    10. Kovaa Peliä Ateenassa
    11. Nykymeininki Israelissa
    12. Mitä Tapahtuikaan Eurooppalaiselle Yhteistyölle?
    13. Tallin - Estonia
    14. Laittomia maahanmuuttajia Hollannissa ja Belgiassa
    15. Telnettailemassa Hollannissa
    16. Elämää Prahassa
    17. Elämää Auschwitzissa
    18. Rutto - ja suomalaiset vakuutusyhtišt
    19. Amerikan Julkinen Kuljetus - Surkea Kuva
    20. Jo ja laula iloisessa seurassamme? En.
    21. Elämän vihaajat valloillaan
    22. Löydä Ero
    23. Kasvatettu New Yorkissa
    24. Syyllinen Kunnes Todettu Syyttömäksi

  1. Miksi Suomi Yhä Sensuroi?


    • Eikö sensurointi, eli tietokatko ollutkaan ainoastaan neuvostoajan vitsaus Suomessa? Miksi sitten eräs oululainen tilaaja ei ikinä saanutkaan amerikkalaisen Harper's-lehden numeroansa viime keväänä? Oliko syynä lehden sisältämä artikkeli unikoista?

      Vuonna 1985 historian opettajani Kaakinen Laanilan ylä-asteella Oulussa kertoi luokalle, kuinka kaikki koulukirjat käyvät Moskovassa hyväksyttävänä ennen kuin ne painetaan. Itse koulu oli hämmästyttävä osoitus siitä kuinka kaukana muuten opettajat ja oppilaat olivat toisistaan. Välitunneilla vallitsi tappeluiden, verbaalisen ja fyysisen väkivallan, alkoholin, tupakan ja huumeiden betoniviidakko, jonka seassa opettajat kävelivät kuin laput silmillään.

      Opettajien huono käytös heijastaa sitä huonoa käytöstä, jot viranomaiset ovat osoittaneet "taistelussaan" esimerkiksi työttömyyttä ja alkoholin aiheuttamia vahinkoja kohtaan. Välinpitämättömyyden alkoholia kohtaan ymmärtää kun katsoo kuinka paljon verotuloja valtio siitä saa, jonka he sitten jakavat kavereilleen Skopissa ja muissa pankeissa, josta raha sitten virtaa mm. Neitsytsaarille. Tietenkin viisaampi huomaisi että alkoholivero joudutaan maksamaan takaisin sairaalakuluissa ja työttömyytenä.

      Harper'sin puuttuva numero osoittaa kuinka heikko tahto viranomaisilla on taistella kansalaisten puolesta. Nimittäin puuttuvan numeron tärkein artikkeli oli unikoista ja kuinka kaikista unikkolaaduista, eikä ainoastaan afganistanilaisesta, saadaan ooppiumia, ja siten myös heroiinia. Sanomattakin on selvää että molemmat näistä aineista ovat erittäin vaarallisia. Miksi sitten sensuroida niistä kertovaa juttua? Koska viranomaiset tietävät että heidän aikaansaama todellisuus on monille niin sietämätön, että ihmiset ottavat mitä tahansa paetakseen todellisuudesta. Tämä osoittaa myös viranomaisten täydellisen haluttomuuden tai kykenemättömyyden taistella huumeita, kuten alkoholia vastaan.

      Ihan kuin puolueet tietäisivät että he eivä pysty tarjoamaan huumeille mitään korviketta, kuten työtä, positiivista ilmapiiriä, väittelyä, monikasvoista kulttuuria. Siksi he pelkäävät että ihmiset alkavat kasvattaa unikoita ikkunalaudoillaan.

      Paikallisella tasolla opiskelijat alkavat yhä enemmän tuulettaa tyytymättömyyttään opiskelua ja elämää kohtaan, ja kääntyvät internetin, kännyköiden ja alkoholin puoleen hakemaan lohtua.


    Return to the Top


  2. Tätä meille ei haluttu kertoa: Aarniometsien hakkuut jatkuvat


    • Suomessa on kartoituksen mukaan jäljellä noin 2000 neliökilometriä aarniometsiä. Tämä on noin 2.5 prosenttia koko metsäpinta-alasta. 97.5% aarniometsästä on siis aikojen saatossa hakattu. Jos metsiä ei hakata ollenkaan tai niitä hoidetaan viisaasti olisi kaikki metsä aarniometsää. Suomessa on kuitenkin suoritettu avohakkuita, kun on haluttu tienata mahdollisimman nopeasti rahaa.

      Aarniometsä on monen uhanalaisen eläimen tai eliön ainoa tai pääasiallinen asuinpaikka. Esimerkiksi maakotka, metso, ahma, monet jäkälät ja sammalet, käävät sekä kukat kuten neidonkenkä ovat nyt uhattuina.

      Uhattuina siksi, että hallitus päätti viime vuonna suojella vain yhden kolmasosan kartoitetuista aarniometsistä. Aarniometsien kartoitus ei sekään ole ollut täydellistä, koska kartoitusta on tehty vain valtion mailla, eikä valtion maillakaan ole kaikkia aarniometsiä ole otettu mukaan aarniometsäluokitteluun. Todellisuudessa ehkä vain noin kymmenesosa jäljellä olevista aarniometsistä on suojeltu-loput jätetään katepillarin armoille.

      Vaikka kaikkia metsiä ei suojeltaisikaan, pitäisi ne silti suojella avohakkuilta, olisi mahdollista harventaa fiksusti sieltä täältä, vaikkakin mahdollisimman monet aarniometsät pitäisi suojella kokonaan.

      Jos olet koskaan kävellyt aarniometsässä siellä on mahtava tunnelma. Siellä tuntee olevansa todella osa luontoa, tuntee sen vuorovaikutuksen, jossa ihminen elää luonnon kanssa. Siellä on kosteaa, sumuista, rauhallista, jännittävää. Henkilö, joka pystyy tuhoamaan sellaista kauneutta on sama kuin murhaaja.

      Varsinkin 50-luvulla murhaajat pääsivät vauhtiin, soita kuivatettiin ja suoritettiin laajoja avohakkuita. Nyt kun ympäristönsuojelu on saanut jalansijaa esimerkiksi Saksassa, haluavat sikäläiset puunostajat vakuuden puun alkuperästä. Suomessa luonnonsuojelijat on marginaalistettu tiedotusvälineissä. Ihmisille on haluttu antaa kuva luonnonsuojelijoista omituisina, heikkoina, ja yhteiskunnalle vaarallisina otuksina. Tämä on johtunut siitä että luonnonsuojelijoilla ei ole ollut poliittista valtaa niin kuin murhaajilla eli metsäyhtiöillä ja metsän "omistajilla".

      Ihminen on osa luontoa, niin silloin luonto on osa meitä, olisi aika aloittaa meidän itsemme suojelu, sen kaikkein vanhimman ja arvokkaimman osan meitä suojelu. Me olemme valinneet edustajamme, pankaamme heidät siis suojelemaan meitä, koska yksin tai edes porukassa emme pysty suoraan suojelemaan itseämme. Modernin yhteiskunnan yksi muutos on ollut se, että meitä ei suojella Helsingissä, no eivät useimmat heistä ole edes käyneet aarniometsässä.


    Return to the Top


  3. Skandinaavien mitaliparadoxi


    • Tanskalaisten ainoan mitalin yleisurheilun MM-kisoista toi kenialainen Wilson Kipketer. Ruotsin ainokaisen taas saavutti entinen neuvostoliittolainen Ludmila Engquist os. Narotsilenko. Suomen mitalinhan toi kotiin taas valkovenäläinen Eduard Hämäläinen.

      Norja pärjäsi kuitenkin Norjassa syntyneillä urheilijoilla.

      Onkohan EU-skandinaavit laiskoja harjoittelijoita, onko valmennusjohto liian usein päissään, luotetaanko liikaa tuttuun ja turvalliseen, vai onko doping- kontrolli täällä kovempi kuin muualla?

      Urheilu kuitenkin kansainvälistyy nopeasti, uusia maita on aina mukana mitalitilastossa ja urheilijat vaihtavat kansalaisuutta. Suomenkin tulisi helpottaa ulkomaalaispolitiikkaa ja antaa kunnon ihmisille mahdollisuus tuoda oma kortensa kekoon yhteiskuntaan.

      Suomella on hiukan rasismilta haiskahtava ulkomaalaispolitiikka. Kipketerillä ei ole tanskalaista taustaa, eika Engquistilla, Hämäläisellä on. Suomalaisten päättäjien tulisi suhtautua politiikkaan hiukan filosofisemmin, lopettaa pykäliin tuijottaminen ja jostain vuosilta 1883 ja 1942 periytyvien lakien ja ideoiden toimittaminen.

      Olihan see Viipurikkii niin kansainvälinen, ja sieltähän kehkeyty vallan mainoa suomalaine kulttuurikaupunki. Niinkuin ei kulttuurikaan, ei H2 ole mitään ilman O:ta.


    Return to the Top


  4. Maapallo tuhoutuu hitaasti!


    • Beringin jäätikkö on sulamassa, se tarkoittaa pitkällä tähtäimellä meren pinnan nousua, jolloinka taas alavat maat ovat tietenkin vaarassa jäädä veden armoille.

      No nyt tulvat koettelevat Oder-jokea, ja syy on sama: ihmisen aiheuttama saastuminen.

      Ihminen kuitenkin jatkaa saastuttamista, koska ei ole (vielä tarpeeksi ihmisiä, jotka asettuisivat planeettansa tuhoutumista vastaan. Ympäristöaktivistit ja Jouni Linkolat marginaalistetaan ja heitä pidetään jopa hieman outoina; hehän ovat valmiita tinkimään omasta mukavuudestaan lähinnä lastemme hyväksi. He eivät ikinä ajakaan urheiluautoa Kaliforniassa ja bailaa Los Angelesin yössä, niin kuin saippuaoopperasankarit. He vain käsittävät että vihrea rauha ja luonnollinen tie on ainoa tapa pelastaa maapallo.

      On hyvä kysyä miksi suurvallat reagoivat vasta silloin kun on liian myöhäistä. Vasta sitten kun New York tai Pariisi jaä veden alle lopullisesti antaa presidentti tai komissaari määräyksen rajoittaa bensamoottorien käyttöä.

      Tiedemiehet tiesivät cfc:n otsoonia tuhoavan vaikutuksen jo 70-luvulla, mutta vasta nyt kun otsoonikato uhkaa eurooppalaisia ja amerikkalaisia ollaan valmiita suosittelemaan cfc-vapaita dödöjä, ei kylläkään kieltämään suihkumoottoreita, koska suihkumoottoreita valmistavan tehtaan omistaja on varmasti jonkun puolueen sponsoroijälahjoja.

      Sitten vasta kun suihkumoottoritehtaan omistajan kaikki lapsenlapset on kuollut syöpään, ja joku lahjomaton tiedemies todistaa syövän syyksi otsoonikadon, kansa astuu esiin ja vaatii uusia moottoreita.

      On keksitty jo sähköauto, rypsiöljyllä käyvä moottori, alkoholi olisi myös oiva polttoaine, ja vieläpä helposti ja saasteettomasti valmistettavissa oleva. Öljy-yhtiöillä- ja valtioilla on vain liian suuri valta poliitikkoihin, rahan valta.

      Suuret kansanjoukot voivat ainoastaan saada aikaan muutoksia nopeasti, mutta sitä ennen on lehtien lakattava olemasta puoluesidonnaisia ja radikaaleja, jotka eivät ajattele tehtaan etua vaan ihmisen.


    Return to the Top


  5. Byrokratia Tuhoamassa Valkosipuliyötä


    • Oulun valkosipuliyön taika on aina ollut erilaisissa valkosipuliruuissa ja niiden tarjoamissa nautinnoista.

      Tänä vuonna terveysvirasto kielsi ruoan myynnin ellei se ole tapahtunut valvotuissa olosuhteissa. Eli kotikeittiössä valmistetut ihanuudet, jotka ovat aina olleet valkosipuliyön salaisuus, eivät pääsekään pitoihin mukaan.

      Tuntuu kuin viranomaiset eivät toimi enää ihmisten puolesta vaan ovat kääntyneet meitä vastaan. Määräs ei voi pohjautua terveydellisiin seikkoihin, koska yössä ei ole ikinä raportoitu yhtään ruokamyrkytystä. Ainoa selitys on siis joku jozef k.(Kafka) -mainen byrokraatisuus. Ehkä selitys on verorahoissa; valkosipuliyö ei tuota niinkään paljon verotuloina, vaan puhtaana nautintona.

      Byrokratia yrittää kitkeä siis kaiken nautinnon pois?

      Tästä tulee lähinnä mieleen George Orwellin "1984" ja isoveli valvoo.

      Todennäköisesti ihmiset siirtyvät enemmän vaan baareihin, koska ruoan taso tippuu, sehän tietää tietenkin enemmän rahaa valtiolle lähitulevaisuudessa, koska alkoholi on kovasti verotettu, pitkällä tähtäimellä menee tietenkin miinuksen puolelle, koska on enemmän rattijuoppoja, pahoinpitelyjä ja muita väkivaltaisuuksia.


    Return to the Top


  6. Kiina ja Suomi Samoilla Jäljillä


    • Veltto Virtanen on oikeilla jäljillä puhuessaan Oulun rotuaarilla. Hän puhuu kuinka suomalaiset eivät ole kerenneet vielä murrosikään kansakuntana. "Suomalaiset ovat toiseksi lihavin kansakunta maailmassa Yhdysvaltojen jälkeen. Me keräämme turvamuuria ympärillemme. Meidän pitää murtautua läpi elämään ja ottaa ote elämästä." Mieleni minun tekevi alkaa Kalevala, ja siinä ei tarkoiteta jäätelöä tai tuoppia, vaan elämänsisältöä, jotain mikä on tärkeää ihmiselle.

      Velton oli hyväpuhua, koska hän oli kutsuvieras Oulun musiikkiyössä, mutta tavallinen kansalainen tarvitsee mielenosoitukseen luvan poliisilta. Maailmalla nousi kohu kun Kiina toi lakinsa Hongkongiin ja vaati että mielenosoitukseen tarvitaan lupa poliisilta, ihan niinkuin Suomessakin.Britit olivat kauhuissaan tästä vapaudenrajoituksesta Hongkongissa. Ilmeisesti Suomi ja Kiina ovat hengenheimolaisia tässä asiassa. Muistutettakoon että dSuomen Pertti Salolainen oli ensimmäinen valtiovieras Kiinaan Tiananmen-aukion verilöylyn jälkeen, kun muu maailma oli vielä kauhuissaan, niin Suomi oli jo tekemässa bisnestä toisten ihmisoikeusrikkojien kanssa.

      Kansalaiset eivät siis osaa, uskalla taikka saa puhua julkisesti epäkohdista, eivätkä saa siis kiinni omastakaan elämästä. On käsitettävä että sananvapaus on ehkäpä tärkein kansalaisoikeus, ilman sitä kansakunta ei laihdu eikä puhu eikä voi hyvin. Suomen perustuslaki sanoo että Suomi on tasavalta, jossa valta kuuluu kansalle, joka valitsee edustajat ajamaan asioitaan. Kuitenkaan kansa ei saa puhua spontaanisti. Tuntuu kummalliselta.


    Return to the Top


  7. Laki Sama Kaikille - Mafia Valtaa Suomessa?


    • Syyttäjä suojelee omiaan. Lääninsyyttäjä on jättänyt syyttämättäjättämispäätöksen koskien Eeva ja Erkki Wuoren kiisteltyjä mökkikauppoja, jossa epäillään tapahtuneen verovilppiä.

      Syyttäjän päätöksen mukaan rikoksen mahdollinen hyöty verrattuna Wuorten ansioihin oli niin pieni. Tästä saa sen käsityksen että isotuloiset saavat petkuttaa verorahoja, mutta köyhät yrittäköön samaa, niin tuomio napsahtaa. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan mukaan oli valitettavaa, että Wuoria jätettiin syyttämättä.

      Ilmeisesti piiri pienii py/orii, sillä omat koirat eivät pure Wuortakaan. Demokratian kannalta on tietenkin ikävää että tällainen mafiatyyppinen käytäntö pesii maassamme.

      Mutta Stockmannin edessä turkisvastaisia lentolehtisiä levitelleet nuoret taas joutuivat syytteeseen. Nuorten puolustusasianajaja oli pettynyt tuomioista, jotka olivat erittäin kovia verrattuna *quot;rikoksen" laatuun. Rikoshan oli se, että nuoret erehtyivät luulemaan Suomea sanavapaaksi maaksi. Joensuun nuoret skinheadit taas saivat aikanaan rellestää rauhassa, ja lopulta heidän tuomionsakin olivat paikoitellen lievemmät kuin Helsingin turkisvastustajien.

      Toisin sanoen Suomen valtion viesti on tämä: isokenkäiset saavat petkuttaa verorahoja, rasistit saavat tappaa ei-suomalaisten (millähän perusteella he valitsevat murhattavansa) näköiset henkilöt, mutta oman mielipiteensä julkituovat henkilöt tuomitaan heti.

      On kiinnostava katsoa miten muu media Suomessa reagoi näihin järkyttäviin vääryyksiin; jatkuuko itsesensuuri, joka perityy ties mistä kaukaa historiassa Suomessa (itsesensuuri on aina huono asia demokratian ja tasavallan kannalta), vai onko parin viime vuoden kansainvälistymisprosessi edennyt niin pitkälle, että kissat uskalletaan nostaa pöydälle ja asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä! Jos niin käy, voi alkaa toivoa että korruptio saadaan vähenemään ja laki olisi enemmän kaikille sama.


    Return to the Top


  8. Aivopesua, pakkotyötä, syyttömänä vankilaan verorahoilla


    • Suomen hallitus tuhlaa miljardeja veromarkkoja aivopesuun, joka vahingoittaa Suomen omia kansalaisia. Useimmaat suomalaiset eivät kuitenkaan tajua asevelvollisuutta aivopesuksi ja vapaudenriistoksi, koska eivät ikinä oikeasti ole vapautta kokeneet. Ne tuhannet ihmiset, jotka lähtivät Amerikkaan vapauden toivossa ehkä aavistivat jotain vapaudesta. 97% nuorista miehistä suorittaa pakon alla aivopesun. Ikinä ei ole tutkittu onko nuorten miesten korkeat itsemurhaluvut, alkoholiriippuvuus, ja liikenneonnettomuudet suomalaiselle tyypillinen hiljainen protesti ja jonkinlainen vapauden kaipuun tarve, joka on usein intin takia muisto vain.

      Monet aivopestyt kansalaiset suuttuvat tällaisista kirjoituksista, koska ovat eivät ole tottuneet suomalaisen mediasensuurin keskeltä läpimurtautuviin soraääniin. Tietenkin koulutuskin tasapäistää kansalaisia uskomaan ainoastaan auktoriteetteja, eikä tulemaan toimeen omillaan. Siksi ehkä Suomessa on niin suuri työttömyys, koska oma-aloitteisuus on riistetty joko koulussa tai intissä. Myös arkipäivän huumori on vaarassa intin jälkeen, ja yritteliäisyys ja kekseliäisyys.

      Rangaistuksena niille, jotka eivät halua mennä inttiin on 13:n kuukauden pakkotyö, tai äärimmäisessä tapauksessa vapaudenriisto. Eli syytön ihminen pannaan vankilaan, veronmaksajat maksavat viulut. Suomi on Amnestyn, kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön, mustalla listalla.

      Suomi syyttää Turkkia toisinajattelijoiden vangitsemisesta, mutta ei itse luovu samasta politiikasta.

      Koko tämä ajojahti kohdistuu ainoastaan miehiin, mikä todistaa, että Suomi ei ole tasa-arvon maa, vaan kohdistaa vainonsa ainoastaan miessukupuoleen. Naiset saivat mahdollisuuden suorittaa asepalvelusta vasta kun EU:n lait Suomen siihen pakottivat.

      Suomen olisi syytä pikaisesti liittyä NATO:on, ja lopettaa verorahojen tuhlaaminen kansalaistensa tasapäistämiseen, josta ei seuraa muuta kuin työttömyyttä, itsemurhia, ja maastamuuttoa, ja huonoa mainetta, joka taas vähentää turismia, jossa liikkuu miljardeja markkoja mahdollisena tulona.


    Return to the Top


  9. Maan päällinen paratiisi


    • Dahab on varmsti maan päällinen paratiisi. Sadepäiviä vuodessa kertyy seitsemän Dahab sijaitsee Egyptissä, noin 130 kilometriä etelään Israelin Eilatista. Kalliista Eilatista kannattakin siirtyä halpaan Dahabiin, jos liikkuu niillä kulmilla, eikä hotellia ole varattu.

      Dahabissa riittää siis auringonpaistetta, Punaisen meren fantastiset korallit ovat jotain aivan ihmeellistä, kannattaa vuokrata snorkkelivälineet. Dahabin rantabulevardi on yhtäkuin upeita (ei tarkoita samaa kuin kallis, niin kuin Euroopassa) ravintoloita vierekkäin. Alkoholia ei kannata kysellä, sillä sitä ei ole. Ruoka on kuitenkin sitä mahtavampaa. Ilmassa leijuu eksoottisen tupakan tuoksu. Kissoja on vaikka muille jakaa; Egyptissä kissa on pyhä eläin.

      Ihmisiäkin on joka lähtöön, ja mikä parasta israelilaiset, egyptiläiset, saksalaiset, skandinaavit, amerikkalaiset, ja brittiläisen kansainyhteisön maalaiset elävä kaikki sulassa sovussa keskenään. Dahabissa ei ole sitä jännitystä mitä Jerusalemissa on eri kansanryhmien välillä.

      Punaisen meren toisella puolella 17:n kilometrin päässä on Saudi-Arabia, ja sen pitkälti asumaton rannikko, jota ei kaiken sen öljyn ja vanhanaikaisuuden keskeltä älytä käyttää turismin hyväksi. Dahabin puolella vuoret nousevat heti rannikon takana, aina 2500 metrin korkeuteen Siinaivuorelle asti. Beduiinit järjestävät kameliretkiä vuoristoon, mutta toki pieniä retkiä voi järjestää omalla porukallakin.

      Ruoan suhteen kannattaa olla varovainen, sillä ruokamyrkytyksiä on paljon, eli

      let's be careful out there!


    Return to the Top


  10. Kovaa Peliä Ateenassa


    • Saavuin Ateenan Omonia-aukiolle noin yhdentoista maissa aamulla kaverini Robin kanssa, johon olin tutustunut Kairossa edellisenä päivänä. Etsimme Robin kanssa halpaa yöpaikkaa kun Rob keksii että tuo jonglööraaja varmasti tietää. Jonglööraajan nimeksi osoittautui Cory, ja hänestä tulisi meidän kaveri.

      Cory kertoi meille kuinka poliisi hakee häntä kuulusteluihin, koska hän on katutaiteilija. Seuraavina pävinä Corya viedään useamman kerran, yhtenä yönä Corya tultiin taas hakemaan jonglööraamispaikaltaan, ja kuulusteluissa hänen päälle heitetään vettä, potkaistaan sitten ulos, jossa odottaa konekiväärimies ja huutaa stop, ja alkaa sitten nauramaan.

      Tapasimme myöhemmin kurdeja, jotka tarjosivat meille yösijan heidän kodissaan, hylätyssä tavaravaunussa. Eräänä yönä poliisi oli taas perässämme, ja hyökkäsi vaunuumme j alkoi hakata meitä kaikkia pampuilla, yhdellämeistä murtui sormi, yhtä potkittiin kun hän makasi maassa. Pääsimme kuitenkin livahtamaan.

      Seuraavana päivänä menimme kahvilaan, jonka seinällä mainostettiin kahvia 250:n drakman, eli noin viiden markan hintaan. Laskussa lukikin sitten 400, eli kahdeksan markkaa. Kun kysyin tähän syytä, minulle ilmoitettiin että palvelumaksu on 30 prosenttia. Ilmoitin tähän että 250 plus 30 % on 325, eikä 400. Tästä henkilökunta vasta tulistui, koko porukka oli kimpussaamme kuin hyeenat, jälleen kerran pääsimme livahtamaan tökättyämme 325 pöydälle.

      Seuraavana päivänä eräs toinen tarjoilija ei ymmärtänyt englantia ja suuttui meille koska emme puhuneet kreikkaa ja heitti meidät pihalle yhdestä kahvilasta.

      Mietiskelimme sitten tapahtuneita, joita tapahtui muuten koko ajan, ja päadyimme siihen lopputulokseen, että Kreikka on tosi vanhanaikainen maa, jossa ainakaan interreilaajia kohdellaan tosi törkeästi.

      Nyt olen jo kyllästynyt kertaamaan Kreikan tapahtumia, on aika siirtyä kertomaan muista asioista seuraavassa findiansin numerossa kahden viikon päästä.


    Return to the Top


  11. Nykymeininki Israelissa


    • Jotenkin tuntuu vaikealta että nukymeiningillä saataisiin rauha lähi-itään. Aina syntyy uusia levottomuuksia, ja yleensä ne ovat alkaneet Hebronissa. Hebron onkin vaikea tapaus, koska siellä elävät 500 juutalaista ovat ä& auml;riortodoxeja, useimmat heistä amerikkalaisia. Heiltä puuttuu rauhantahto kokonaan. Myös arabien puolella on useita ääriliikkeiden kannattajia, jotka eivät haluakaan rauhaa.

      Tel Avivissa kaikki onkin sitten toisin. Tel Avivissa elää arabiväestö sulassa sovussa juutalaisväestön kanssa, ja ainoastaan siksi että Tel Aviv ei ole uskonnollinen kaupunki, vaan se pyörii bisneksen ja kulttuurin ympärillä. Arabien omistama snackbaari on Tel Aviv-Jaffan suosituin "grilli", jossa käyvat kaikki, uskonnosta riippumatta.

      Jerusalemissa tämä ei olisi mahdollista, sillä Jerusalemilaisilla on uskonto pakkomielle. Ei ole mahdollista jutella jonkun kanssa ilman että hän kysyy sinun uskontosi jossain vaiheessa, yleensä alkuvaiheissa, keskustelua. Nyt kun vielä Netanyahu alkoi rakentaa itä-Jerusalemiin juutakaislähiötä, niin tilanne on vain kiristynyt. Mitä auml;n ongelmaa ei olisi syntynyt, ellei Netanyahu olisi pakkolunastunut maata eräältä juutalaismieheltä, joka aikoi rakentaa asuntoja tavallisille israelilaisille, sekä juutalaisille, kristityille, ja muslimeille, mutta tavallisille perheille eikä kiihkoilijoille niin kuin Netanyahu haluaa. Voidaankin olettaa että Netanyahu ei haluakaan rauhaa, vaan ainoastaan sekoittaa koko tilanteen, jotta saa sitten hyvän tekosyyn olla pitämättä kiinni Rabinin rauhansopimuksesta. Se yksityinen israelilaisyrittäjä sanoi että hänellä ei olisi ollut mitään hätää, jos hän olisi saanut rakentaa rauhassa, rauhallisille ihmisille uskonnosta riippumatta.

      Kun olin Jerusalemissa touko-kesäkuussa 1995 näin yhtäkkiä kun Saksan liittokansleri Kohl astelee ulos bussista vanhassa kaupungissa. No eipä aikaakaan kun hän suuntaa jo minua kohti ja ojentaa kätensä tervehdykseen, johon minä tietenkin vastaan kylläkin hämmentyneenä, koska about kymmenen turvamiestä kyttää mitä saattaisin vetää ulos taskusta, jos uskaltaisin olla kohtelias ja vetää käteni sieltä taskusta pois.

      Kun Kohl poistuu paikaltaja suuntaa basaariin, tunnen selässäni terävää kipua, israelilainen sotilas on kolhaissut minua kiväärinperällään. Ilmeisesti hänellä oli jotakin hampaankolossa ehkä saksalaiseksi luulemaansa turistia vastaan, mutta yhtäkkiä tajusin kuinka helposti saattaa alkaa jokin konflikti. Yksi epäreilu kolhaisu saattaa johtaa kivien heittelyyn, johon sitten vastataan kumiluodeilla tai oikeilla luodeilla, ja veri virtaa ja viha kasvaa.

      Israelissa ei ole aina ollut kysymys jännityksestä juutalaisten ja arabien välillä, vaan molemmissa ryhmissä on ollut sisäistä jännitystä. Kun 50- ja 60-luvuilla alettiin tuoda juutalaisia Aasian ja Afrikan eri maista, nämä Sefardijuutalaiset kokivat tulleensa epämiellyttävästi kohdelluiksi Euroopanjuutalaisten eli ashkenazijuutalaisten taholta. Niinpä Sefardit alkoivat kutsua ashkenazeja ashkeNAZEIKSI.Nykyään erot ovat tasoittuneet, mutta yleensä ääriliikeiden edustajat ja valtion ja armeijan johtohenkilöt ovat ashkenazeja. Toisaalta taas sefardi Yigal Amir murhasi ashkenazi pääministeri Rabinin. Arabitkin ovat jakautuneet moniin eri ryhmiin. Ensiksikin suuri osa Länsirannan arabeista on kristittyjä, esimerkiksi Beetlehemissä, kun taas Gazan alueella useimmat ovat muslimeja. Hebron on kuitenkin Länsirannan oikea uskonnollinen ruutitynnyri: äärijuutalaiset ja äärimuslimit asuvat jopa vierekkäin aidan toisin puolin ja sylkevät ja heittelevät roskia toistensa päälle.

      Aika näyttää mitä tapahtuu. On hyvä muistaa että Jordaniakaan ei anatanut Palestiinalle itsenäisyyttä kun se hallitsi Länsirantaa, nyt arabimaat tietenkin vaativat itsenäisyyttä Palestiinalle. Eivät ne tietenkään välitä oikeasti Palestiinasta, mutta Israelin hallinto Länsirannalla on tietenkin huonompi vaihtoehto arabien kannalta kuin uusi arabivaltio. Ehkäpä ensi vuosituhannella saadaan rauha Lähi-itään, mutta sitä ennen pitää loppua viattomien ihmisten töniminen kivääreillä.


    Return to the Top


  12. Mitä Tapahtuikaan Eurooppalaiselle Yhteistyölle?


    • Olin hyvin yllättynyt nähdessäni kolmen konekiväärisotilaan pysäyttävän bussimme Ranskan rajalle, sitten he hyppäsivät bussiin sisälle ja tarkastivat kaikilta passit. Olin juuri lukenut Leidenissa, Hollannissa, esitteen, jossa kerrottiin kuinka seitsemän maan välillä on poistettu rajatarkastukset Schengenin sopimuksen mukaisesti. Sopimuksessa olivat mukana Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Saksa, Ranska, Espanja ja Portugali. Nyt Ranska kuitenkin tarkistaa rajalla ihmettelimme siinä vierustoverini kanssa. Olimehan vain menossa Calais'n satamaan matkalla Englantiin, eikä kukaan bussissa ollut jäämässä Ranskaan.

      No, passit tarkastettin vielä satama-alueella, ja kolmannen kerran vielä ennen kuin bussimme ajoi lauttaan. Koko ajan kaikki istuimme bussissa, eikä kukaan edes astunut jalallaan Ranskaan. Erään afrikkalaisamerikkalaisen tyypin passia syynättiin tarkimmin. Soitettiin vieläpä jonnekin. Aloin huolestua, sillä kaverini odotti minua Leicester aukiolla Lontoossa, josta meidän piti jatkaa No Doubtin konserttiin.

      No, Doverin satama ei osoittautunut paljonkaan ystävällisemmäksi. Ainoa muutos minkä EU oli minulle tuonut että sain kävellä portista, jossa luki "EU-kansalaisille", jossa mies tervehtii minua ystävällisesti suomeksi: "hyvää päivää, tervetuloa". Edellisellä vierailullani Englantiin vastaanotto oli tylympi:" Missä aiot asua? Paljonko on rahaa? Johonkin näistä kysymyksistäni vastatessani sanoin "yeah" "yes"in sijasta, johon virkailija kommentoi sanomalla Englannissa sanomme "yes". Pääsin silloin kuitenki maahan. Tällä kertaa vierustoverini bussista oli pulassa, Hollannin kansalainen, mutta Pakistanissa syntynyt, ilmeisesti riitti herättämään epäilyt. Odotamme noin 45 minuuttia, ja saavuttuaan kaveri kertoi että hänelle tehtiin ruumintarkastus ja kaikki. Alan menettää toivoni pääsystä No Doubtin konserttiin.

      Saavun sitten Leicester aukiolle kaksi tuntia myöhässä ja konsertti on alkanut jo. No ainakin nään kaverini, ettei käynyt kuten eräälle japanilaiselle kaverilleni, jolta evättiin pääsy maahan, koska rajaviranomaiset eivät uskoneet, että hänelle lähetettäisiin rahaa Lontooseen. Läksiäissanoina tuolloin olivat: "emme ikinä ole tavanneet tuollaista japanilaista kuten sinä"


    Return to the Top


  13. Tallin - Estonia


    • Ystäväni Yhdysvalloista muuttivat Helsinkiin elokuussa ja sain pian kuulla kuinka heillä on rahavaikeuksia, vaikka heillä on enemmän rahaa käytössä kuin Amerikassa, kaikki tämä siksi että kaikki on niin kallista Suomessa. Kävimme yhdessä Tallinnassa jossa hinnat ovat erittäin kohtuulliset, ja kaupunki on muutenkin yrittäjän paratiisi, kaupan rajoituksia on vähän ja kilpailu on kovaa; ei ole suuria kartelleja. Siksipä Eestin työttömyys on vain neljä prosenttia, verrattuna Suomen yli kahteenkymmeneen.

      Tallinnan ilmapiiri on ehkä juuri yritteliäisyyden vuoksi positiivinen, ihmiset joutuvat yrittämään elantonsa eteen, ja tämä samalla kehittää kaikenlaisia inhimillisiä kykyjä, jotka Suomessa uinuvat korvauksien ja tukien ja kaupan rajoituksien ja kartellien alla. Ei yhteiskunta toimi, ellei ruohojuuritasolla yritetä. Ihmisen täytyy itse tienata oma elantonsa; tämä taas vaikuttaa koko yhteiskuntaan positiivisesti monella tavalla. Uusia ideoita, monipuolista tarjontaa, raha kiertää, ihmiset liikkuvat ja on positiivista vuorovaikutusta ihmisten kesken. Kaikki tämä heijastuu ihmisten kasvoilta Tallinnassa, jonka vanha kaupunki tarjoaa vielä mahtavat puitteet, silta vanhan ja uuden välillä.

      Suomessa on liian vähän vuorovaikutusta ihmisten välillä, vaan kaikki kiertää valtion hallinnon kautta, ja usein se on yksisuuntainen tie; yksilö on täysin avuton valtakoneiston edessä, joka saa tehdä mitä tahansa, ellei enemmän ihmisiä, kuten Mariapori (vrt. aikaisempaan Findiansiin) astu esille totuuksineen.


    Return to the Top


  14. Laittomia maahanmuuttajia Hollannissa ja Belgiassa


    • Belgia ja Hollanti kiristävät otettaan. Moni hotelli-, ravintola-, ja kahvilatyöntekijä pelkää poliisin ratsioita, koska he ovat laittomia siirtolaisia. Yhtäkkiä saattaa ilmestyä poliisin iskuryhmä, joka vie kaikki paperittomat pois. Ja paperit on hankala hankkia, koska prosessi kestää monta kuukautta, ja monella ei ole rahaa olla toimettomana vieraassa maassa pitkään.

      Maailman historiassa on kuitenkin aina ollut kansainvaelluksia ja on maalle ainoastaan hyvä että siellä on mahdollisimman monen kulttuurin edustajia. Mitä enemmän on kilpailua, sitä enemmän taso nousee ja ihmiset joutuvat kehittämään taitojaan menestyäkseen. Kun taso nousee, menekki kasvaa, ja tulee lisää työpaikkoja. Suomella on ollut tiukka siirtolaispolitiikka: työttömyys on suuri. Saksalla on ollut löysä siirtolaispolitiikka: työttömyys on pieni.

      Eri mailla on kuitenkin erilaiset keinot toimia laittomien siirtolaisten kanssa. Hollannissa ratsian jälkeen kiinnijääneet viedään käsiraudoissa kuulusteltaviksi, ja sitten karkotetaan maasta, usein lentolippu kourassa. Belgiassa onnettomat kiinnijääneet viedään käsiraudoissa kuulusteltaviksi. Kuulustelut saattavat kestää kuukauden. Kuulusteltavia pieksetään. Kuulusteltavat elävät vedellä ja leivällä. Tämän tarinan kuulin eräältä kadun mieheltä Hollannissa. Tietenkään tämän tarinan todenperäisyydestä ei ole sadan prosentin takeita, niinkuin ei minkään tarinan silloin kun uhrit on jo piesty hiljaisiksi tai ajettu pois maasta, ja jäljelle jää vain viralliset kuulustelupöytäkirjat ja hallituksen julkilausumat.


    Return to the Top


  15. Telnettailemassa Hollannissa


    • Olin yllättynyt kuinka hankalaa Hollannissa on löytää yhteys telnettiin, eli sähköpostille. Puolassa internetkahviloita oli monessa kaupungissa, mutta Amsterdamin turisti-informaatiopisteen virkailija sanoi että Amsterdamissa ei ole sellaista, eikä muutenkaan koko kaupungissa ole mahdollista pääastä internetiin! Tämä ei tietenkään voinut olla totta, joten päätin itse etsiä koneen käsiini. Eräässä tietokoneliikkeessä kuulin sitten että internetkahvila on, ja se sijaitsee aseman lähellä. Sitä ennen menin kuitenkin yliopistolle, josta löysin tietokonelabran, jossa piti kylläkin maksaa.

      Sitten, myöhemmin Leidenissa, etsin taas pääsyä nettiin. Turisti-info kertoi että kaupungissa ei ole internetkahvilaa, mutta kirjastossa kuulemma on. No kirjastossa kukaan ei tiennyt tietenkään mistään mitään. Kysyin muutamasta liikkeestä taas, ja yhdessä paikassa tietokoneheppu sanoi että on joskus kuullut telnetistä, toisessa liikkeessä myyjä kuuli väarin, koska ei ollut kuullutkaan telnetistä, eli opasti minut TOILETtiin, eli vessaan.

      Seuraavaksi menin tietenkin yliopistolle, jossa ensin kuulin että yliopistolla ei ole kenenkään virallisesti mahdollista päästä sähköposteilemaan. Satuin kuitenkin eräässä aulassa näkemään koneita, joista pääsin telnettiin.

      Koko tämä ruljanssi yllätti minut suuresti, koska olin aina kuvitellut Hollanin edistykselliseksi maaksi. Rasismia Hollannissa ei ole ollut paljon, ja monena aikakautena Hollanti on tunnettu suvaitsevaisuudesta. Toisin kuin Belgiassa, jossa laittomia siirtolaisia hakataan vankilassa, ja poliisit tekevät ratsioita ravintoloihin päastäkseen käsiksi siirtolaisiin eli toisin sanottuna löytääkseen jonkun hakattavan.

      Mutta se on toinen juttu.


    Return to the Top


  16. Elämää Prahassa


    • Prahassa käy miljoonia turisteja joka vuosi. Minä muiden joukossa. Joku oli kertonut minulle että turisteja on niin paljon että kaikki palveluammateissa työskentelevät ihmiset eivät jaksa olla kaikille ystävällisiä. No, ehkä sen ymmärtää että ei jaksa hymyillä tuhannelle ihmiselle joka päivä, mutta silti palvelu oli erikoisen töykeää muutamassa paikassa. Eräässä kahvilassa kaverini Henry ja Fergal saivat kahvinsa ensin ja minä sain kahvini viisi minuuttia myöhemmin ja minä sain kahvini pöydän yli ojennettuna, ja kaverini saivat sen nätisti eteensä tarjoiltuna.

      Toisella kerralla olimme kuuluisassa hotelli Europassa, Prahan pääkadulla Vaclavin aukiolla, kun sain osakseni töykeää tarjoilua. Kysyin tarjoilijaltani minkä merkkisiä mineraalivesiä heillä on niin hän tiuskahti vain että "odota vuoroasi!" Kun hän sitten toi mineraaliveteni, niin sain sen jälleen myöhemmin kuin kaverini, tarjoilijan tarjoillessa muita pöytiä välillä.

      Tämän seurauksena kaverini ja minä aloimme miettiä miksi minä sain huonoa kohtelua. Ajattelin että ehkä pitkä tukka. Fergal sanoi että näytän saksalaiselta. Henry sanoi että näytän amerikkalaiselta. Mutta miksi heillä olisi mitään kumpiakaan vastaan, turistit noista maista tuovat miljoonia markkoja ja dollareita Tsekinmaahan.

      Tsekinmaa sinänsä, ja Praha on erinomainen valinta lomalle tai työmatkalle. Pitää vain luovia muualla kuin esimerkiksi hotelli Europassa. Prahan rakennukset ovat läpileikkaus Euroopan historiasta ja iltaelämää voi viettää esimerkiksi diskossa joka sijaitsee Kafkan kotitalon kupeessa 1100-luvulta peräisin olevassa talossa. On jotain mahtavaa tanssia (post)modernin musiikin tahtiin keskiajan puitteissa. Tässä ei oikeasti tarvitse mitään nesteitä päästäkseen oikeaan tunnelmaan.

      Praha kannattaa todella "tsekata". Jos (p)rahat loppuu aina voi kirjoittaa (t)sekkejä. Suomesta pääsee halvalla Prahaan Baltian kautta, Tallinnasta Varsovaan Baltic Expressillä ja eteenpäin Prahaan. Liput kannattaa ehdottomasti ostaa Tallinnasta ja Varsovasta, eikä VR:ltä, VR kynii asiakkaan jos tilaa liput Suomesta. Hyvää matkaa!


    Return to the Top


  17. Elämää Auschwitzissa


    • Auschwitzissa käy vuosittain tuhansia turisteja silminnäkemässä natsien hirmutöitä. Minulla on ystävä töissä Auschwitzissa kääntäm/ssä ja editoimassa keskitysleirista? kertovia julkaisuja. Sain siis ensiluokkaisen oppaan keskitysleirimuseoon. Kierros oli masentava mutta mielenkiintoinen ja opetti realistisuudessaan monia asioita sota-ajalta.

      Illalla menimme paikalliseen baariin, joka on suosituin Oswiecimin kaupungissa, jossa asuu noin 50000 ihmistä. Kuulin muutaman absurdin ja mietityttävän jutun. Eräs Oswiecimiläinen nainen oli käynyt hiljattainj Saksassa ja kerrottuaan mistä hän on kotoisin ihmiset eivät enää halunneet puhua hänelle. Ilmeisesti oli niin hankalaa käsitellä kipeitä asioita. Toinen juttu koskee miestä, joka on ilmeisesti ainoa juutalainen Auschwitzissä ja selvisi siis hengissä keskitysleiriltä. Hän ei ole viiteenkymmeneen vuoteen avannut oveaan kenellekään. Sen kullä ymmärtää monen vuoden kidutuksen ja kauhun jälkeen. Toisaalta on surullista että hän on ehkä yksinäinen, jaliikuttavaa on se että hän halusi palata kotiin, eikä muuttaa Israeliin tai Yhdysvaltoihin kuten niin moni muu Holocaustin selviytyjä.

      Baari-ilta jatkui niin kuin se ehkä jatkuisi Suomessakin; ne jotka juovat ehkä ihmettelevät miksi jotkut eivät juo taikka sitten toisinpäin. Jossakin vaiheessa ihmiset lähtevät pois, en tiedä minne. Todennäköisesti heille käy paremmin kuin niille murhatuille 50 vuotta sitten, jiotka eivät ikinä enää palaa. Ennen sotaa Puolassa asui 3,5 miljoonaa juutalaista, nykyään noin 4000.


    Return to the Top


  18. Rutto - ja suomalaiset vakuutusyhtišt


    • Kuten vakituiset Findiansin lukijat tietävät, minä, Sohlo, kiersin Ameriikkaa vuoden alussa, ja luonnollisestikin otin vakuutuksen, Pohjolasta, johon kuului kortti jota esittämällä sairaskulut laskutetetaan suoraan heiltä.

      Tapahtui kuitenkin niinä päivinä että New Yorkissa oli lumimyrsky ja kadotin piponi, ja etsiessäni uutta, vilustuin. Seuraavana päivänä oli sitten se kauhea lento Pittsburghiin, jonne saavuin lentosairaana angiinapotilaana, joten hetimiten kiidätytin itseni sairaalaan Morgantownissa, Länsi-Virginiassa, jossa ystäväni Lockardit asuivat silloin, jossa sain penisiliinikuurin ja vingutin korttiani.

      Kolme kuukautta myšhemmin. Istun kotonani Oulun Tuirassa ja posti kulkee sillä seurauksella tällä kertaa että saan laskun Länsi-Virginian Yliopiston sairaalasta siis, jossa ilmoitetaam summa 120 dollaria, joka ei mennyt läpi kortilla ja nyt se pitäisi heti maksaa käteisellä. Pohjolassa sanovat että he käsittelevä asiaa. Hei, eikš se kortti ollutkaan mitään, sehän oli sopimuksessa! Kaiken kukkuraksi saan vielä toisen laskun sairaalasta ( 59.50 dollaria) ennen kuin Pohjola on käsitellyt vielä mitään. Ravaan sitten noin jymmenen kertaa Pohjolassa ja viimein soitan Helsinkiin, jossa joku sanoo sitten että toista laskua he eivät maksa, koska amerikkalaiset sairaalat tekevät aina samaa, eli karhuavat ylimääräistä. Pohjola ei suostu myšntämään että ehkä lasku on myšhästymismaksu, koska heidän korttinsa ei toiminutkaan, ja he "tutkivat" asiaa monta kuukautta.

      Saan yhä laskuja L-Virginiasta. sama tapahtui isälle Pohjolassa,(ei sama kuin Skandinaavia tässä yhteydesssä, vaan se yksi firma) kortti ei toiminut, ja laskuja alkoi tippua, kunnes äiti ei enää kestänyt, ja kirjoitti kirjeen Ameriikkaan, ja laskujen tulo loppui. Olen lähdšssä Euroopan kiertueelle tänä talvena. Aion vaihtaa vakuutusfirmaa.


    Return to the Top


  19. Amerikan Julkinen Kuljetus - Surkea Kuva


    • Lähdin suurelle Amerikan kiertueelleni tämän vuoden tammikuun kymmenentenä päivänä; olin suunnitellut reittini siten, että ensin tapaisin ystäväni Michael ja Mari Lockardin Morgantownissa, Länsi-Virginiassa, sen jälkeen tapaisin ystäväni Sylvia Mullinsin Washingtonissa, sitten suuntaisin tätini ja setäni luo Floridaan, sieltä Kaliforniaan, kävisin katsomassa vanhan kotini El Cerritossa, San Franciscon lahdella, sieltä matkaisin ystäväni Hailey Tytelin luo Seattleen, grungekaupunkiin, sieltä Montrealiin ja Vermontiin, toiseen lapsuudenkotiini, ja sitten New Yorkiin ja vielä Morgantownin kautta Lontooseen, Englantiin, josta sitten Helsinkiin ja Ouluun.

      Ostin Suomen Matkatoimistosta kolmenkymmenen päivän junalipun Amtrakille. Ensin seikkailin siis Morgantownissa Miken ja Marin ja heidän ystäviensä kanssa noin kaksi viikkoa. Mike sanoi että kaverit ovat kaikki erikoisia mikä tekee heistä kivoja, niin kuin olikin, meillä oli erikoisen hauskaa pyöriessä pitkin Länsi-Virginiaa, minä torkuin aina välillä yrittäen totutella aikaeroon.

      Sitten junalippuni astui voimaan ja Mike heitti minut rinkkoineni Cumberlandiin, lähimmällejuna-asemalle. Heti joku tyyppi ilmoitti meille että juna ei tule, koska on tulvia. Hetken pähkäiltyämme yksi veturimies (asemalla eiollut palvelua) ilmoitti että bussi tulee junan asemasta. Sitten alkoi pitkä odotus, jonka rikkoi ainoastaan minun soitot Amtrakille, kun heidän ilmoittamansa ajat menivät yksi toisensa jälkeen umpeen. Sitten noin kymmenennellä kerralla joku ääni töksäyttää että bussi on jo saapunut Washingtoniin ja että kaikki matkustajat ovat bussissa, ja että minä en ole ollut asemalla kun bussi kävi. (Myöhemmin salaisuuden arvoitus ratkesi kun olin toisessa bussissa joka korvasi junan ja bussi ei pysähtynyt pienillä asemilla ollenkaan kiireessä.) Asiakas ei siis ollutkaan oikeassa, ja jopa muka valehtelija. "Te kyllä sanotte olleenne asemalla, mutta..." Minut siis jätettiin asemalle, joten minun oli pakko mennä bussiasemalle ja mennä oikealla bussilla, Greyhoundilla, jossa ystävällinen mies neuvoi minua hakemaan lipun hinnan Amtrakilta takaisin.

      Sylvialla oli ollut pitkä odotus mutta lopulta saavuin perille myöhään illalla. Asiakaspalvelussa Amtrakilla minulle taas väitettiin että en ollut ollut asemalla, ja soitettuani palvelunumeroon valittaen huonosta palvelusta he neuvoivat tekemään korvausvaatimuksen ja se kestäisi kolme kuukautta. Hauskan viisipäiväsen jälkeen matkustin tädin ja sedän luo Floridaan lekottelemaan, ja sitten taas mantereen halki junalla Los Angelesiin.

      Seuraavan kerran minulla oli vaikeuksia kun länsirannikolla oli tulvia, ja minulle kerrottiin Emeryvillen asemalla, San Franciscon kupeessa että Amtrak ei takaa minun saapumista Seattleen. Silloin ei minulla ollut muuta mahdollisuutta kuin lentää Seattleen jos aioin nahdä ystävääni Haileyä ollenkaan. Jouduin siis ostamaan lentolipun. Myöhemmin kuulin eräältä brasilialaiselta että hän oli ollut junassa ja koko junallinen ihmisiä oli lennätetty tulvien yli. Grungeilin Haileyn kanssa viikon, jonka jälkeen oli pakko hyvästellä ja jatkaa matkaa, tällä kertaa Chicagon ja Albanyn kautta Montrealiin. Albanyssa onnistuin taistelemaan puhumalla itselleni neljän päivä jatkoajan lippuuni, koska olin alussa menettäyt neljä päivää.

      Matkustin siis vielä Montrealista junalla Vermontiin, toiseen lapsuuden osavaltioooni, pieneen kylään nimeltä Jericho, tapasin entiset naapurini, yhden koulukaverini, ja isäni kolleegan. Jällen matka jatkui sitten New Yorkiin, jossa vietin ikimuistoisen viikon. Lensin sitten Pittsburghiin, josta Lockardit tulivat minua taas hakemaan, koska minulla oli vielä kolme päivää ennen kuin lentoni Pittsburgh-Lontoo tapahtuisi. No, lentokone, Jettrainin pieni kone oli viisi tuntia myöhässä, ja kun ihmisiä astui ulos koneesta kuulin kommenteja: "Kamalaa", "Ei ikinä enää", "Luulin ettemme selviäisi". Näissä tunnelmissa astelin koneeseen. Pahoinvoivana saavuin lopulta Pittsburghiin, jossa uskolliset ystäväni odottivat.

      Loppukaneettina voin todeta että nautin ystävieni seurasta suurenmoisesti, sekä uusien että vanhojen. Julkiset kulkuneuvot ontuvat todella pahoin eikä paljon puhutusta amerikkalaisesta asiakasystävällisyydestä ollut tietoakaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Vielä voisin lisätä että kun minä ja ystäväni Marcio Leyser Brasiliasta, johon tutustuin Hollywoodissa, yritimme vuokrata auton, minä en saanut ajaa autoa, koska minulla ei ollut luottokorttia. Tämäkin mahdollisuus oli siis poisluettu minulta, mietin silloin ehkä minun pitäisi liftailla niin kuin Sal Paradise tekee Jack Kerouacin kirjassa "Matkalla ". Tai ehka kaikkien oletetaan ostavan amerikassa auto, jopa turistien.


    Return to the Top


  20. Jo ja laula iloisessa seurassamme? En.


    • Monissa opiskelijapiireissä lauletaan juomaluluja, jotka käsittelevät yleensä opiskelijan elämää. Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan opiskelijat, Teekkarit, jakavat kuitenkin juomalauluja ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jotka sisältävät seuraavia rasistisia sanoituksia:

      SONDERKOMMANDO NACH DACHAU

      Juutalaiset lauloivat, nuotioon käy tie.
      Saippuatehtaalle tervehdyksen vie.
      SS-miehen pilli ilimoo jo viilsi, piip, piip, piip
      ilimoo jo viilsi. Päivystäjä ruksin nimeen perään piirsi,
      Sonderkommando nach Dachau

      (kaksi ensimmäistä riviä smat kuin ensimmäisessä säkeistössä)
      Polttouunin luukut kolisee jo siellä, klonk, klonk, klonk,
      kolisee jo siellä.
      Päivystäjä on niin iloisella miellä,
      Sonderkommando nach Dachau

      (toistakaa kaksi ensimmäistä riviä)
      Leirin piikkilangat sähköiskun suopi, sht, sht, sht
      sähköiskun suopi,
      Päivystäjä vettä krapulaansa juopi.
      Sonderkommando nach Dachau.

      (kaksi riviä samat)
      Juutalainen sano: armoa anna, argh, argh, argh, armoa anna!
      Aatu sano että nuotioon kanna,
      Sonderkommando nach Dachau

      HYMNI

      Yö kuin sielu neekerin on pimiä,
      takajoukko nukku vain, nukku vain.
      Tarhapöllön ääni kimiä kuuluu pappilasta päin, kuuluu päin.
      Ja taas ja siis ja 1,2,3,4,5.

      Oulun historia on muutenkin rasismin sävyttämä, J. Lanamäki valittiin kunnallisvaltuustoon vuonna 1992 suurella äänten enemmistöllä, suurin syy hänen valintaansa oli hänen avoimen rasistinen ravintolapolitiikkansa; hän kielsi sisäänpääsyn ulkomaalaisen näköisiltä miehiltä, ja mikä pelottavinta koko tapauksessa oli se että sekä keskustapuolue ja kokoomus anoivat häntä vaalilistalleen koska tiesivät hänen keräävän paljon ääniä.

      Olisi sääli, jos Suomi maana jossa on vähän antisemitismiä muuttuisi tulevaisuudessa antisemitistiseksi ja rasistiseksi maaksi. Toisessa maailmansodassa Suomi oli Italian ohella toinen maa, joka vaikka taisteli Saksan rinnalla ei luovuttanut juutalaisvästöään keskitysleireille, teko joka Israelissa etenkin hyvin muistetaan. Suomi saa kiittää hyvää mainettaan ulkoministeri Tannerin ja kenttämarsalkka Mannerheimin kiivaasta vastustuksesta saksalaisten painostaessa Suomea luovuttamaan ihmisiä varmaan kuolemaan keskitysleireille. Silloisen Valpon,(nyk. Supo) natsimielinen päällikkö Arno Anthoni tosin luovutti kahdeksan turvapaikan saanutta juutalaispakolasta saksalaisille jonkin pienen tekosyyn nojalla, ilmeisesti teekkarit ja Lanamäki pitävähäntä suurena sankarina, kun taas toivottavasti suurin osa opiskelijoista ovat humaaneja ja seuraavat Tannerin-Mannerheimin linjaa tulevaisuudessa ja reagoivat negatiivisesti teekkareiden rasistisiin tempauksiin.

      Nyt voi kuitenkin vain ihmetellä kuinka nämä laulut eivät aiheuta pahennusta ihmisissä, ohikulkijat eivät reagoineet negatiivisesti kun kuulin teekkareiden laulavan näitä laulujaan kaupungilla , naureskelivat vain, itse minun täytyi kuunnella kahdesti kuulinko oikein sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin jotain näin härskiä pitkään aikaan. Täytyy toivoa että ihmiset eivät nauraneet sanoituksille, vaan että he eivät kiinnittäneet huomiota sanoihin, ja nauroivat vain teekkareiden juopuneelle olemukselle. Joka tapauksessa ne tyypit, jotka ovat tuon laulun keksineet, ja sitä levittävät eteenpäin pitäisi paljastaa ja haukkua julkisesti, vaikkapa Findiansin sivuilla, mutta hei nythän sitä tässä haukutaan heitä.

      On myöskin surullista huomata, että Suomi on paperilla kaksikielinen maa, ja saanut tästä muka kansainvälistä tunnustustakin, kun tosiasia on että ruotsia puhuvat joutuvat jopa Helsingissä väkivallan uhreiksi, puhumattakaan Oulusta, puhumattakaan niistä vihaisista katseista joita ruotsinkieltä puhuviin kadulla luodaan. Boris GrŸnstein kertoo muistelmissaan kuinka sodassa ollessaan joku upseeri sanoi hänelle että juutalaisena hänen ei tarvitsisi olla huolissaan, silla "ruotsalaiset ovat Suomen juutalaisia, ja heistä tulisi päästä eroon."

      Tuntuu uskomattomalta että joku pystyy laulamaan noita lauluja, ihmiset ovat lukeneet keskitysleireistä ja nähneet elokuvia niistä kauheuksista, silti aina lama-aikana rasismi nostaa kummasti päätään ja pahoinvoiva ihminen etsii syntipukkeja vähemmistöistä, kun vikaa pitäisi hakea päättäjistä ja miettiä ketä äänestää!

      Lisää seuraavassa numerossa.


    Return to the Top


  21. Elämän vihaajat valloillaan


    • Kerrostalossa asuminen on joskus hankalaa. Siksi koska ei siellä saa monesti tehdä mitään hiukankaan äänekästä jotteiko naapurit valittaisi siitä. Ja aina siella on joku naapuri jonka mielestä musiikki tai nauru tai jopa puhuminen on häiritsevää. Ajatellaanpa uutta opiskelijaa joka haluaa nauttia elämästä ja kuunnella musiikkia, ja jutella ystäviensä kanssa, mutta aamulla on joku naapuri kuullut musiikkia ja valittaa siitä.

      No, monestikin kuuluu musiikkia ja puhetta, sitä kutsutaan elämäksi. Ei elämän äänistä saisi tehdä virallista varoitusta. Mitä on elämä ilman musiikkia ja ääniä?

      Joskus harvoin voi olla kysymys todellisesta häirinnästä, mutta siitäkin voi naapuri tulla itse kertomaan naapurilleen, ei kaiken tarvitse mennä aina paperien kautta. Useimmat valittajat ovat kuitenkin yksinäisiä tai mielenvikaisia jotka eivät rakasta elämää, vaan haluavat kitkeä kanssaihmisiltaan pienenkin hauskan pois. Valittajien tulisi hakeutua hoitoon, oikeastaan valittajat voisivat kaikki muuttaa huopatossutehtaalle jossa saisivat sitten tehdä mielipuuhaansa, valittamista, toisilleen kun nuppineula putoaa naapurissa.

      Usein valittaminen on valikoivaa, autot, kadun äänet, rekat ja lentokoneet eivät tunnu häiritsevän, mutta kauniit melodiat tai kiivaat väittelyt tai rakkauden äänet häiritsevät. Jo tämä todistaa että pohjimmiltaan valittaja on kateellinen koska itsellä ei ole elämä yhtä monipuolista kuin muilla.

      Kauheinta tässä koko valituskierteessa on se että lautakunnat ja komiteat aina asettuvat valittajan puolelle ilman kysymyksiä tai tutkintaakin.

      Tämä todistaa kuinka ihmisvastainen idea koko komitea systeemi on, ne toimivat yksinäisyyden puolesta hauskaa ja ystävyyttä vastaan.

      Eräs kaveri sai varoituksen vaikka ei ollut kotona ja asunnossa ei ollut ketään, valittaja oli mielipuolisuudessaan erehtynyt asunnosta, mutta koska kaveri oli uusi niin varoitus napsahti, eikä selittelyt komitealle tietenkään auttanut, valittaja oli varmasti oikeassa, olihan hän asunut jo vuosia asunnossaan (yksinäisenä ja kateellisena) ilman varoituksia.

      Minäkin olin pelaamassa jalkapalloa takapihalla nurmikolla kun naapurini tuli sanomaan että "menkää pelaamaan sitä palloa kentälle". Minä ihmettelin miksi pihalla on kaunis nurmikenttä ja minä en ikinä näe siellä ihmisiä pitämassä hauskaa. Kiinteistöhuolto kyllä leikkaa nurmikon ja haravoi ja luo lumen mutta kukaan muu ei tepastele siellä, kauniiden koivupuiden keskellä.

      Ja sekin kerta kun opiskelin Belgiassa ja täti oli käymässä Alankomaista ja puhuimme siellä (suomea), kello oli jotakin kahdeksan, ja naapuri tuli valittamaan että meidän kieli kalskahtaa niin oudolta että voisimmeko vaihtaa englantiin tai hollantiin tai mennä yhteiseen keittioon sinne käytävälle.

      No, minä en halunnut lähteä omasta kämpästä mihinkään, koska naapuri ei tykannyt meidän kielestä, enkä halunnut toista varoitusta (ensimmäinen oli tullut viikkoa aikaisemmin, kun yksi kaveri oli sattunnut nauramaan). En myöskään ruvennut selittämään YK:n peruskirjan ihmisoikeuksia hänelle vaan en sanonut mitään ja suljin oven.

      Ensimmäisen varoituksen yhteydessä jouduin asuntolakomitean puheenjohtajan (kuulostaa kauhealta) puhutteluun, jossa tunteeton patsasmainen naisääni kertoo minulle kuinka ainoa syy miksi minä en ole vielä lentänyt pihalle on se etten ole belgialainen, ja ulkomaalaisena saan toisen mahdollisuuden. Kertaakaan ei kysytty minulta mitä oli tapahtunut, heille riitti kun yksinäinen naapurini oli kuullut naurua huoneestani keskiyön aikaan.

      Nämä valittajat ja heidän taustatukijansa voisi kaikki ohjata psykiatrin tai psykologin pakeille ja se koulu joka on heille diplomin ja vallan antanut pitäisi ottaa tarkkaan syyniin millä kriteereillä tällaiset ihmisvihaajat saavat aseman jossa käsitellaan ihmisten välisia asioita.

      Oulun Tuiran sohloosista


    Return to the Top


  22. Löydä Ero

    Huumekauppa = Valtion Monopoli

    • Miika Kortekallio on taas poliisin huostassa, vain kahden vuoden vapauden jälkeen. Kortekallio, tai näin sinunkaupat tehneenä Miika, sai ensimmäisen tuomionsa vuonna 1980 - kuusi vuotta. No hänpä jätti palaamatta lomalta 1984, ja alkoi todella tehtailemaan huumeita Pohjoismaihin, kunnes lain pitkä käsi tavoitti miehen ja uusi tuomio kirjoitettiin: yhdeksän vuotta neljä kuukautta. Miika sai siirron Oulun lääninvankilaan ja aloitti englantilaisen filologian opinnot 1990, vartijan seuratessa kaksi vuotta, ja sitten hyvän käytöksen vuoksi Miika sai tulla ja mennä vapaasti yliopistolle kello 7-19. Miika vapautui 1994, kunnes hänet nyt taas vangittiin kuukausi sitten oletettavasti 26:n kannabiskilon kanssa.

      Kun ensi kerran juttelin Miikan kanssa, en tiennyt hänen asemaansa, satuimme vain samaan kahvipöytään, aavistelin kyllä että tyyppi on jotenkin tärkeä, koska uniformuun pukeutunut mies oli koko ajan vierellä, ehkä hän oli liikemies, ajattelin, jolla on varaa henkivartijaan; kuitenkin pian huomasin että tämä vartija ei ole hänen palkkaama, koska hän ehkäisee Miikan mahdollisia liiketoimia, eikä edesauta niitä.

      Miika kanssa alkoi olla hauska käydä keskusteluja, hän oli pitkän historian omaava mies, jolla oli kokemuksia monesta eri maasta, ja virtauksista. Miika oli ollut taistolainen hippiaikana, opiskellut Hallessa, Itä-Saksassa, ja Cambridgessä, Englannissa tehden kahtatutkielmaa neljä-viisi vuotta. Siinä välissä aikaa oli kulunut lomilla Saksan ja Englannin välissä Hollannissa. Perinnettä Englannista, liberaalisuutta Hollannista, ja radikalismia Itä-Saksasta.

      Liberaalisuuteen Hollannista kuului myös pehmeä suhtautuminen kannabistuotteisiin. Miika kertoi että hän ei juo alkoholia ollenkaan, ja olimme samaa mieltä alkoholin myrkyllisyydestä. Miika kertoi että hänen mielestä alkoholi on kova huume. Ihmettelimme kuinka valtio harjoittaa Alkon kautta kovien huumeiden myymistä, ja Miika pannaan vankilaan pehmeiden huumeiden myynnistä. Minä kerroin myös Miikalle kannabiksen olevan ihan samanlainen huume kuin alkoholikin, molemmat huumeet aiheuttavat muistin rappeutumista, sydäntauteja keskittymiskyvyn puutetta, ja riippuvuutta, kuten tupakkakin. Alkoholi lisäksi aiheuttaa väkivaltaa, ja yliannostukseen voi kuolla. Kannabis taas aiheuttaa vainoharhoja, psykoottisuutta ja keuhkosyöpää. Miika oli samaa mieltä tupakasta ja alkoholista mutta yhä puolusti kannabista.

      Yhdessä siis mietimme kuinka paljon veronmaksajat maksavat alkoholista johtuvista sairauksista, ja sen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä.

      Tiesin siis Miikan kannabiksen puolestapuhujaksi, koska olin kuullut että Trivial Pursuit-pelin Skandinaavian versiossa vastaus kysymykseen "Kuka on Skandinaavian historian suurin huumesalakuljettaja = Miika Kortekallio", ja olin kuullut kuinka lehdistö puhuessaan Miikasta nimeää hänet Suomen huumekuninkaaksi. En saanut siis huumekuningasta luopumaan kruunustaan, vaikka kerroin hänelle lääketieteelliset ja psykologiset tosiseikat kannabiksesta.

      Miika esiintyi myöhemmin tv:n huumekeskustelussa - saatuaan viikonloppuvapaan vankilasta - jossa hän puolusti kannabista innokkaasti; hänet pistettiin innokkuutensa takia vankila-arestiin kuukaudeksi, eli hän ei päässyt opiskelemaan sinä aikana. Eli ei Suomessa oikeasti ole sananvapautta.

      Miika kertoi minulle kauhujuttuja vankilasta, kuinka tarkastuksissa hänet riisutaan alasti, viedään jäätävän kylmään (-20 C) huoneeseen puoleksi tunniksi, sillä aikaa kun hänen huoneensa käännetään ylösalaisin. Tai sitten siitä kerrasta kun joku oli palkannut tappajan "lopettamaan" hänet ja hakkasi häntä ennen kuin vartija ehti väliin.

      Lyhyesti sanottuna siis valtio saa harjoittaa tosiasiassa myrkyllisen huumeen myymistä, ja kiduttaa ihmisiä vankilassa jotka myyvät toista huumetta. Kukaan yksilö ei saa tällaista tehdä, mutta valtion nimissä näköjään saa.

      Kaiken kaikkiaan Miika oli erilaista seuraa kuin juuri lukiosta tai armeijasta tullet nuoret, joilta oma ajattelu oli kitketty pois ja tungettu täyteen tasapaksua pullamössöä, passiivisuutta ja persoonattomuutta. Tätä listaa voisi kylläkin jatkaa loputtomiin.

      Lisää seuraavassa numerossa.


    Return to the Top


  23. Kasvatettu New Yorkissa


    • Kävellessään Oulun katuja aistikas kulkija voi tuntea kosmopoliittisen tuulen puhaltelevan katuja pitkin, milloin Pohjanlahdelta päin, milloin taas Vienanmereltä Karjalan yli, tai pohjoiselta jäämereltä Lapin yli. Nämä raikkaat tuulet eivät niinkään ole tuoneet kaupunkiin paljon uusia kasvoja, mutta kylläkin uutta ilmettä, ainakin ruokatarjonnassa, vähän eksoottisuutta arktiseen kokonaisuuteen. Oulussa voi nauttia mm. kiinalaisen, vietnamilaisen, italialaisen, ranskalaisen, saksalaisen ja venäläisen keittiön antimista.

      Kuitenkin juuri italialaiset pizzeriat ovat ne jotka ovat ilmestyneet moneen nurkkaan ja kellariin kaupungilla. Heillä on meneillään kova hintataistelu, ja monesti näkee hyviä tarjouksia.

      Yhden pizzaravintolan nimi viittaa kaupunkiin jossa moni suomalainen haluaisi käydä elämänsä aikana-New York Pizza Buffet.

      Kävellessäni isokatua pitkin satuin näkemään New Yorkin mainoksen, jossa mainostettiin: Syö ja juo niin paljon kuin haluat, 39,90 mk. Olin tosi nälkäinen ja niinpä painuin sisälle "isoon omenaan".

      Aloitin taasa keitolla, niin kuin aina. Sitten vatsani oli valmis vastaanottamaan salaattia, ja keräsin itselleni ison annoksen kaiken maailman salaatteja.

      Istuuduin, ja aloin käymään läpi mielessäni päivän tapahtumia, ja olin niin uppoutunut ajatuksiini, että ensin minun oiti tarkentaa näköäni siihen vihreään olioon joka kiemurteli lautasellani.

      Minun oli kuitenkin pakko hyväksyä se kauhea tosiasia, että mato se oli.

      En halua tulla väärin ymmärretyksi, olen hyvin tietoinen siitä että Australiassa ihmiset ovat eläneet madoilla jo tuhansia vuosia. Tällä kertaa odotin kuitenkin kasvisateriaa.

      Kävelin tarjoilijan luokse, ja samalla aloin miettiä kaikkia tämän madon kavereita, ja mitähän ne tekevät parastaikaa, ja missähän ne nyt ovat.

      Osoitin madon tarjoilijalle, joka tokaisi vain että "mistä se tuli?" Minä vastasin että salaatista kai, koska tuskin mato olisi selvinnyt keitossa, oletin tietenkin että keiton tekele oli keitetty (samalla mietin mistä soppa oli keitetty).

      Omasta mielestään asiakasystävällisesti varmaan tarjoilija tarjoutui antamaan minulle uuden lautasen, ja käännähti pois palvelemaan uutta pahaa aavistamatonta asiakasta. Ei kuulunut "anteeksi", eikä tarjoilija muutenkaan osoittanut minkäänlaista palveluammatillista tekoa, ei minua, eikä matoa kohtaan, mato rukka rutattiin raa'asti roskiin, ja minut työnnettiin pois silmistä.

      Eipä tehnyt enää mieli madon luolaan, joten otin palan pizzaa seuraavaksi. Yritin syödä urheasti pizzaa (kirjoitetaankohan pizza zetalla vai ässällä), mutta koska keittiö oli niin pahasti epäonnistunut tuottamaan kasvissalaatin, niin entäpä, mietin, miten oli kasvispizzan laita, tai en minä pizzan laidasta, siitä vehnäjutusta olllut huolissaan, vaan siitä keskustasta, siitä täyteosasta. Mitähän kasviksia sinne oli jauhettu mukaan? Oli pakko lopettaa syöminen aikaisemmin kuin olisin halunnut, koska kuvittelin matoni sukulaisten pitävän hätäkokousta pitkin mahaani ja hors d'oeuvrea.

      Siksi siirryin jälkiruokaan, koska ajattelin että jäätelö on varmasti julistettu täälläkin matovapaaksi vyöhykkeeksi. Olin jo melkein taiteillut takaisin pöytääni jäätelötornini kanssa, kun sama töykeä tyyppi hyökkää luokseni ja sanelee että jäätelö ei kuulu hintaan, ja se maksaa kaksi markkaa lisää, ja "tähän jäätelöön on olemassa ihan oma kuppi mihin sitä saa hakee." Puolustauduin heti ilmoittamalla, että kirjoitan heti tästä jutun ja kaikki saavat tietää kuinka kivoja salaatteja täällä tehdään ja kaikki tietävä sitten miten täällä on ihan oma kiva matokuppi.

      Tästä tarjoilija hieman perääntyi ja ilmoitti omasta mielestä varmaan hirveän armollisesti että saan tämän kerran pitää jäätelöni.

      Minun mielestäni ei ole kiva painia matojen ja tarjoilijoiden kanssa, kun olet nälkäinen, ja maksat hyvästä ruoasta ja palvelusta.


    Return to the Top

  24. Tästä olin niin shokeerattu että kävelin ulos todella nopeasti, raikkaaseen ilmaan.


    Return to the
    Top


    Copyright © 1996 Ilari Sohlo

    Palauta Findians Briefings


    Tämän erikoisaihe sivun "GOING SOHLO" julkaisee:

    Findians Briefings,
    Oulu, Finland

    Tel.:+358-8-5515335


    Voitte lähettä kommentteja suoran kirjoittajalle Ilari Sohlo sähköpostissa.

    You have been visitor number

    ??

    to Jacob's web complex.

    Hope you had a pleasant stay.