< >

"Ei margariinia kehitetty siksi, että se olisi terveellistä, vaan siksi, että sen tuottaminen on halpaa ja säilyvyys hyvä. Sama koskee sokeria ja puhdistettuja viljoja. Pahinta on teollisuuden käyttämät rasvaseokset ja niiden sisältämät vaaralliset transrasvat. Niitä on kaikissa valmisruuissa: eineksissä, leivonnaisissa, pipareissa, leivissä, karkeissa, kasvirasvajäätelössä, ranskanperunoissa, chipseissä" Heljä Suuronen - Geib Kalevassa

 

Hienoa, että oireettomia ja jopa tervehtyneitä on olemassa! Moni asia vaikuttaa, eikä siksi sivullinen voi koskaan tietää todella, mikä jonkun toisen elämässä on mennyt "vinoon". Jokaisella meillä on oma polku, josta ilon ja surun aiheet löytyvät - eräänlaista aarteen etsintää sillä sehän kertyy siinä kulkiessa, kuten marjat metsästä etsien ja poimien, eikä vasta matkan lopussa. Taikku ei varmaankaan tiedä sitä, että aika pian tämä juttu katosi suolistosairaiden keskustelupalstalta sen jälkeen, vaikka luulisi, että - tällaisia yksilöllisiä kokemuksia - näitä juuri haluttaisiin kuulla enemmän - täytyisi kertoa se sinne aina uudelleen. Linkitin sitä muutamaan kertaan uusille juttukavereille paremman toivoksi - onhan vaihtoehtoja todella liian vähän, jos ei rupea itse selvittämään ajoissa asioitaan... Jos vilkaiset tätä, Taikku, kerrothan tuonne uudestaan juttusi, sillä en enää kuulu porukkaan. Moni varmaankin muistaa sinut vielä, mutta puutut listasta - ehkä? Tietenkään ei pidä kirjoittaa, jos ei halua, mutta olisin utelias näkemään, mitä ne muut sanoo... Voisit kertoa myös allergioistasi, lisäaineista, jotka on hankalin välttää ja/tai ärsyttää eniten, auttaako ruokavalio- kysymysketjuun, voiko lääkitystä lopettaa koskaan, minkä nimisiä tyhjennysaineita käytit aikoinaan, miten kauan meni ensioireista diagnoosiin ja tietysti ruokavaliostasi. Niin, tuohon aikaan ei tiedetty, mitä todella tarkoittaa vertaistuki: löytää mahdollisimman paljon nuoria ihmisiä, jotka itse pyytää uusinta "hoitoa" lääkäriltä, koska syyn selvittäminen on liian hankalaa eikä lääkäreillä enää muita konsteja ole käytettävissä. Sairaalaruoka on ollut jo kauan niin surkeaa, että ei sillä ainakaan suolistosairaat ole parantuneet ja siksi leikkauksia on jouduttu tekemään jatkuvasti.

 

Syksyllä 2003 Taikku muistelee sairastumisen alkuaikoja:

"Kun CU todettiin vuodenvaihteessa 2001-2002 söin asacolia tabuina 3 kuukautta ja sitten käytin kuukauden suppoja. Lääkäri antoi Asacol reseptin käteen ja sanoi, että näitä syöt loppuikäsi. - Seuraava potilas!  Diagnoosin ehdin juuri ja juuri kysyä ja sekin oli CU - tai ehkä voi olla crohn. Ei esitettä taudista, ei ruokavalio-ohjeita, tautiin ei ole mitään parannuskeinoa (Lääkäri oli täysin varma asiasta - kuullosti ettei hän edes odota sellaista koskaan löytyvän).

Tästä suivaantuneena olen hoitanut tautia itsenäisesti omalla tavallani kuten kirjoituksistani voi lukea:

 

Näkemys muutamista omaan tautiini vaikuttavista syistä:

  • Ummetus, joka johtui etenkin kasviskuidun niukkuudesta. Jätin laktoosi-intoleranssin jälkeen heti maidon pois (kuten lääkäri neuvoi)ja vatsa meni tosi pahasti ummelle. Ja kun kaiken maailman ulostuslääkkeillä yritettiin saada tukos liikkeelle niin suolen seinämä petti v-95 (Olin helvetillisissä tuskissa kaksi viikkoa ja paino putosi 46 kiloon) Haavauma ei koskaan parantunut vaan tulehtui.
  • Nousukas työelämässä. Mikään ei ollut tarpeeksi hyvä. Piti muuttaa asenne totaalisesti ja oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä on.
  • Otin asiat liian vakavasti. Kyllähän länsimainen lääketiede kehottaa rentoutumaan fyysisesti, mutta rentoutuminen pitää tapahtua HENKISELLÄ tasolla.
  • Allergia maidon proteiinille (todettu vuonna 2001)sekä laktoosi-intoleranssi (todettu -95)

 

Näkemykseni oman tautini (CU) kuriin saamisessa.

  • Olin niitä onnellisia, joille Asacol oli hyvä lääke vaikka haavauma + tulehdus olikin aika pahoja (söin Asacolia 4 kk)
  • Jätin KAIKKI maitotuotteet pois (voi,juustot,kerma,jogurtit, jne).
  • En syö makaroonia, pullaa, keksejä, vaaleaa leipää enkä margariinia.
  • Vältän teollisesti valmistettua ruokaa ja lisäaineita (joita ei ole ihmisen ruokavalioon tarkoitettu ollenkaan).
  • Ruokavalio on hyvin "kivikautinen". Syön kasvikset raakana (Ei haittaa tippaakaan, jos välillä näkyy ulosteen seassa porkkanan palasia, kuituruoka ei imeydy täysin edes terveillä - eikä tarvitsekaan. Pääasia, että suoli tyhjenee hyvin). Paleodieetti on samaa asiaa.
  • Syön: marjoja, hedelmiä, juureksia, salaattia, jänteetöntä lihaa (nauta, sika, kana, kala) riisiä, kauraa, ruista, rypsiöljyä. Mottona on että puolet enemmän kasviksia kuin leipää.
  • Pakko on vielä kertoa tutkittua tietoakin. Kaikki maailman ihmiset olivat 10 000 vuotta sitten laktoosi-intolerantikkoja. Nykyään n. 70% maailman ihmisistä ei pysty edelleenkään käyttämään maitoa. Riisiä on viljelty hyvin kauan (20 000 vuotta kauemmin kuin viljoja) ja siksi nykyihminen sietää sitä hyvin verrattuna viljojen gluteeniin. Ihmisen geenit muuttuvat 200 000 vuodessa 0,2% !
  • Ihmisiä kehoitetaan syömään vähärasvaista ruokaa (margariini on itseasiassa teollisesti valmistettua harmaata massaa, joka värjätään keltaiseksi). Maitoa tyrkytetään kaikissa mahdollisissa muodoissa vaikka aikuinen ihminen ei sitä lainkaan tarvitse. Esim. Japanissa ei juurikaan ole osteoporoosia, vaikka siellä ei käytetä lainkaan maitotuotteita. Ja sitten on keksitty lisätä elintarvikkeisiin terveyttä edistäviä vitamiineja ym. Jotta tämä onnistuu, tarvitaan TAAS enemmän lisäaineita.
  • Viljoja ja puuroa käsketään syömään valtavat määrät, mutta totuus on että niin kauan kuin ihmisen elimistössä varastossa on hiilihydraattien tuottamaa sokeria ei rasva pala kulutuksessa. Eräät tutkimukset väittävätkin, että viljojen liika saanti nimenomaan aiheuttaa diabetesta ja liikapainoa.
  • Tunnen ystäväpiirissä naisia, jotka syövät paljon maitotuotteita ja vehnätuotteita ja välttävät rasvaa sekä lihan syömistä kuin ruttoa. Laihtumista ei ole tapahtunut ja he ovat jatkuvasti flunssassa. Minulta kysyttiin kuntosalilla, miten on mahdollista, että olen kuukauden aikana, 2-3 salikäynnillä viikossa saanut kropan niin jäntevään kuntoon kun toiset eivät saa lihaksistoaan kehitettyä millään. Olen varma, että syy on ruokavaliossa. Ihmisen kuuluu syödä lihaa ja paljon kasviksia. Leipääkin kannattaa syödä, mutta vähemmän kuin kasviksia. Kaksi vuotta olen pitänyt tätä ruokavaliota enkä enää pois vaihda.
  • Kun CU on akuutissa vaiheessa, mikään ruokavalio ei tunnu auttavan. Kaikki ruokavaliot eivät sovellu kaikille kuten tällä palstallakin on havaittu. Kannattaa lukea aiheesta olevaa kirjallisuutta ja nettisivuja. Jotkut ovat kehittäneet tästä nk. hiilihydraatti-dieetin, jossa kaikki hiilihydraatit (viljat, kasvikset) jätetään pois, jotta elimistön sokerivarastot palavat loppuun ja elimistö alkaa polttamaan rasvaa. Itse en missään tapauksessa suosittele tällaista rajua dieettiä suolisairaille.
  • Oman ruokavalion suhteet ovat suunnilleen: 50% kasviksia (raakana), 20-30 % lihaa ja 20% viljoja (enimmäkseen riisiä) rypsiöjyä menee noin 1/2 dl päivässä. Flunssa oli viimeksi n. 2 vuotta sitten.
  • Kaikkiin lääkkeisiin (ja mikä ei ole luonnonmukaista ravintoa) tulee suhtautua varauksellisesti. Lääkäreiden mielipiteisiin pitää suhtautua erittäin kriittisesti eikä kuvitella, että lääkäri automaattisesti antaa oikeita ohjeita. Monet lääkärien ja terveystieteilijöiden antamat ohjeet ovat osoittautuneet vuosien myötä vääriksi. U.S.A:ssa viljateollisuus rahoittaa tutkimuksia terveellisestä ruokavaliosta, joka sisältää runsaasti viljoja. Lääketeollisuus sanelee lääkäreille todella paljon.
  • Haluan keskittyä muihin asioihin ja nauttia elämästä. En syö lääkkeitä enkä käy lääkärissä seurannassa. Käyn sitten jos tarvitsee. Suolentyhjennys ja tähystys on rankkoja toimenpiteitä suolelle eikä terveen ihmisen kannata sinne mennä kuin kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa.
  • Lääkärit saavat minun puolestani olla aivan mitä mieltä tahansa näistä minun mielipiteistä. Ei voisi vähempää kiinnosta.
  • Tämä minun ruokavalioni on mielestäni todella helppo. En todellakaan laske ruokamääriä/suhteita pilkuntarkasti. Korkeintaan illalla mietin mitä olen syönyt ja jos ei ole tullut syötyä kasviksia tarpeeksi niin sitten omenia, porkkanaa ja marjoja tasaamaan suhteita.
  • Pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti. Lipsumisia sattuu aina silloin tällöin (esim. patonkia ja makaroonia kyläreissulla) ja siitä seuraa ummetusta. Kun voi hyvin niin sitä mielellään noudattaa ruokavaliotaan. Kannattaa kokeilla mikä itselle parhaiten sopii ja noudattaa sitä.
  • En kehota ketään luopumaan lääkkeistä. Itse sain apua (korjasin vähän, koska reseptilääkkeidenmainonta on laitonta) eräästä. Pyysin vain kriittistä suhtautumista. Itse tiesin aina tarkalleen milloin olin ollut antibiootti kuurilla tai syönyt buranaa tavallista enemmän - Verta lensi kaaressa peräpäästä.
  • Se mikä on hyvä toiseen vaivaan voi aiheuttaa ongelmia toisaalla. Kauheasti nyt mainostetaan ksylitolia reikiintymisen ehkäisyyn ja tungetaan keinomakeutusaineita joka paikkaan, mutta toisessa päässä alkavat ongelmat:-) Olen maito-allergikkona yrittänyt löytää pureskeltavan Kalsium-tabletin, jossa EI ole keinomakeutusaineita vaan mieluummin vaikka sokeria, vaan eipä ole löytynyt. Vähänkin ärtyneenä mun suoli ei tykkää yhtään näistä (aspartaami, mannitoli, ksylitoli) aineista."

 

Elokuussa 2002

  • Tauti alkoi todella pahan stressin (jännitys, pelkotilat, ahdistuneisuus) seurauksena. Voidaan siis sanoa, että uskon taudin olevan stressin seurausta hyvin suureksi osaksi. Pahat vaiheet liittyvät suoraan stressitilanteeseen.
  • Sairautta pahentavat perheen ja yhteiskunnan ja omat ylimitoitetut odotukset. Tavoitellaan omaisuutta, parempaa työpaikkaa, parempaa palkkaa jne. Sitä ajaa itsensä hyvin helposti loppuun kun ajattelee, että minunkin täytyy siinä missä muidenkin ja piiskaa itsensä yhä parempaan suoritukseen. Jos en tähän ihannemuottiin kykene niin ei minusta ole mihinkään. Toinen huono asenne on itsensä syyttely. "Minä olen paha ja huono ihminen". Tällaisilla asenteilla tulee hyvin nopeasti seinä vastaan joko psyyken tai fysiikan puolella tai kummassakin.
  • Aina ei vika todellakaan ole työpaikassa tai kotona, vaan omassa asennoitumisessa. Tein minäkin suuren elämänmuutoksen kahdeksan vuotta sitten ja muutin maaseudun rauhaan. Stressi palasi pian takaisin ja muutin kolme vuotta sitten takaisin ihmisvilinään kaupunkiin. Otin sellaisen tyylin, että olen aina oma itseni, enkä vaadi itseltäni yhtään mitään. Minä olen ihan hyvä ihminen tällaisenakin. Työt otan nykyisin hyvin rennosti. Teen juuri sen mitä osaan ja ehdin, enkä pätkääkään enempää. Jos töissä tulee riitaa, en enää ota kaikkea itseeni ja selvitän asiat suostumatta kenenkään räsymatoksi. Kilpailuun en enää lähde työ enkä muussakaan elämässä.
  • Rentoudun joka päivä. En yksinkertaisesti anna stressille yliotetta. Lopetin näytelmien kirjoituksen, sillä yritin niissäkin aina liikaa ja välit muihin olivat kireät. Eli harrastuspuolella löytyi yllättäen yksi pahimmista stressitekijöistä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että terveelliset elämäntavat ovat hyväksi tässä taudissa, mutta ne eivät toimi jos ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä ja ahdistuneisuus, jännitys ja pelkotilat hallitsevat.
  • Asenteen muutoksesta siis kaikki lähtee. Jos työpaikalla on vaikea olla eikä ongelmia voi korjata ilman suuria ponnisteluja niin kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai ammattialaa. Oma terveys on lopulta kaikkein tärkeintä. Kun itse huomasin selvän yhteyden stressin ja taudin pahenemivaiheiden kanssa päätin että nyt jumalauta saa riittää pingottaminen. Nyt on vuosi mennyt tällä asenteella täysin oireitta. Kantapään kautta se on moni asia näköjään opittava.

 

Kesällä 2003:

  • Itse harrastan paljon liikuntaa ja Asacolin jätin 1 1/2 vuotta sitten pois ja hoidan CU:ta meditoimalla sekä ruokavaliolla ja liikunnalla (kaikki maitotuotteet ja myös valkean leivän jätin pois n. 2 vuotta sitten maitoproteiiniallergian vuoksi) ja olen ollut koko sen ajan täysin oireeton. En ole sairastanut mitään, en edes flunssaa 2 vuoteen jätettyäni maidon pois! Osuutta voi olla myös tekemälläni asennemuutoksella ja rentouttavalla meditoinnilla;)
  • Vuoden 2002 keväällä koin eräänlaisen heräämisen huomatessani, että kaikkien sairauksien taustalla on henkinen epätasapaino. Minua ei enää mikään mahti maailmassa saa uskomaan mitään muuta. Myös liikunta/ruokavalio ovat tärkeitä, mutta ensin oli asenne pistettävä uusiksi. Oireet ja oma asenne/stressi kulkivat nääs itselläni täysin käsi kädessä.
  • Silloin keväällä siis päätin, että NYT -kele muuttuu asenne elämään totaalisesti! Kunnianhimoinen, täydellisyyteen pyrkivä ja kaikesta stressiä ottava, uhrautuva luonne sai jäädä. Töissä pääsin onneksi vähemmän vastuulliseen työhön, enkä enää pingottanut. Opettelin myös pitämään puoleni työelämässä ja selvittämään ongelmat heti puhumalla - en hautomalla niitä kotona.
  • Pari vuotta sitten verikokeessa todetun lievän maitoproteiiniallergian (myös laktoosi-intoleranssi todettu 7 vuotta sitten) vuoksi jätin KAIKKI maitotuotteet pois (kaikki juustot, kerma, leivonnaiset, jäätelö jne jne...) Kahteen vuoteen en ole sairastanut mitään sairautta, en edes pienintä kurkkukipua. Atooppinen ihottuma ja astma katosivat! Olen kuullut samaa muiltakin maidon pois jättäneiltä. Luomumaito ei käy koska minut on todettu allergiseksi lehmänmaidon proteiinille. Jäsenlehdessä luki, että "jos maito ei sovi kannattaa kokeilla sitä ja tätä maitotuotetta." Tämä on täysin väärää tietoa!!! On sekoitettu jälleen kerran laktoosi-intoleranssi ja allergia lehmän maidon proteiinille.
  • Harrastan liikuntaa 3-4 krt viikossa ja syön kalsiumia tabletteina kun sitä ei ravinnosta pahemmin tule. Meditoin musiikkia kuunnellen ja rentoudun usein enkä ota enää mitään asiaa liian suurella vakavuudella.
  • Ruokavaliooni kuuluu paljon vihanneksia, hedelmiä, marjoja (EI keitettynä). Aamu alkaa teellä, täysjyväviljalla ja neito-rypsiöljyllä jossa uittelen leipää italialaiseen tapaan;) (teollisesti valmistetut margariinit ovat minimissä). Syön edelleen lihaa, kanaa ja kalaa. Mottona on syödä mahdollisimman kivikautiseen tapaan (viljoja syön kuitenkin edelleen).
  • Uskon, että Asacol paransi taudin ja näillä muilla keinoilla olen saanut itseni hyvää kuntoon. Talven nivelkipukin jäi kuntosalille. Tietenkin tauti voi uusia, mutta nyt näyttää päivä päivältä paremmalta tekemieni muutosten vuoksi. En ole käynyt suolilääkärillä Peijaksessa - sai kohtauksen kun kuuli, että jätin lääkkeet niin pian pois. En ole siellä viitsinyt sen jälkeen käydä.
  • Kaikilla ei mene hyvin tämän taudin kanssa, eikä ruokavalio tai muukaan auta. Toivotan stemppiä kaikille ja uskaltaudun ehdottamaan asennemuutosta, joka auttaa jaksamaan eteenpäin. Työkaverini ja jopa työterveyslääkäri ovat olleet minulla hyvin tukena. Kun CU todettiin 12/2001 se oli vakava syvine haavoineen ja oireet erittäin pahat. Siihen verrattuna olen hämmästyttävän hyvässä kunnossa.
  • Kun sain uudelleenohjelmoitua asenteeni elämään huomattavasti rennompaan ja positiivisempaan suuntaan niin hyvin on mennyt taudin kanssa. Työtkin vaihtuivat rennompaan ja vähemmän vastuulliseen, että suoli paranisi. Työuralla etenemisellä ja palkalla ei ole enää mitään merkitystä.
  • Ruokavalio ja fyysinen terveydenhoito ovat pelkkää puuhastelua, jos on ahdistunut ja kireä eikä osaa nauttia elämästä ja rentoutua/meditoida säännöllisesti väh. 1 krt päivässä. Näillä eväillä itse etenen, ilman lääkkeitä tietenkin.

 

"Kivikautta kiloille -kirjassa on perusteellinen ja hyvin dokumentoitu liite, jossa esitellään aikuisiän diabetesta koskevaa tutkimusta. Suuronen-Geib asettaa siinä kyseenalaiseksi nykyiset diabeetikoille annetut ravintosuositukset. Aikaisemmin diabetesta hoidettiin proteiiniruokavaliolla, Heljä Suuronen-Geib muistelee. Kunnanlääkäri sanoi emännille, että jättäkää se leivän ja perunan syönti. Niin vain mummot elivät kahdeksankymppisiksi ilman nykyaikaisia lääkkeitä. Rasvakammo ja yksipuolinen kalorien laskeminen ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että tämä viisas perimätieto on käännetty ylösalaisin."- Heljä Suuronen-Geib Kalevassa -

 

postia sivun tekijälle, ei Taikulle

Sivun alkuun

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta