< Muistan, että riittävästi on tarpeen, mutta riittävästi on riittävästi - Anja Kulovesi - >

"Mulla oli Asacol 4x800mg lääkityksenä puoli toista vuotta, kunnes syksyllä tuli kunnon kuumeilu/possunuha. Meni pari kuukautta kuumeillessa ja tulehdusarvot jäi koholle. Sitä sitten ryhdyttiin selvittelemään verikokein ja söin muutaman (turhan) antibioottikuurin. Tähystykseen mentiin, eikä sieltä löytynyt syytä korkeille tulehdusarvoille. Epäiltiin lihasreumaa (Ascol-lääkitys olisi huomattu epäsopivaksi jo heti alkuunsa, oli gastroni mielipide tässä vaiheessa), mutta lopulta virtsasta löytyi proteiineja, ja Asacol pantiin tauolle. En ole itseäni terveemmäksi tuntenut pariin vuoteen. Kaikki nivel- ja lihaskivut katosivat, tulehdusarvot palasi normaaleiksi, ihon arkuus katosi ja uloste muuttui normaaliksi. Kaikki nämä vaivat Asacolista. Meinas pikkusen ketuttaa, kun olen tietämättäni myrkyttänyt itseäni niillä...

Azamunin aloitin viime viikolla (aluksi 1x50mg, nostetaan vähitellen, en tiedä vielä mihin annostukseen), vaikka suoli on suht rauhallinen ja koliittini on lievä. Tiedä sitten, sopiiko tuo lääke, mutta todella toivon niin. Mitään 5-asa -valmisteita en voi enää käyttää, joten tuo azamun olisi ainoa vaihtoehto. Ilman lääkitystä en mielellään olisi, ja seuraava vaihe (jos aza ei sovi) on sitten lääkityksen lopetus.. -Suolistosairaiden tavallinen tarina -

 

---"Yhtään pyyteetöntä lääkeyrityksen kampanjaa ei Klaukka ole pitkän uransa aikana vielä nähnyt.

- Aina yrityksen oma tuote nousee pintaan, ja tavoitteena on saada kuluttaja lääkäriin peräämään itselleen tätä lääkettä.

Lääketeollisuus on onnistunut valjastamaan myös potilasjärjestöt ja median asiamiehikseen. Ahonen muistaa, miten lääkeyrityksen järjestämän "kipuillan" jälkeen alueen valtalehti kehotti lukijoitaan vaihtamaan särkylääkkeensä tuolloin uusiin kipulääkkeisiin koksibeihin." - Iltalehdessä 14.3.2008 -

 

Eikai aina tule ajatelleeksi edes perusasioita, kun on jo pyytämässä uutta lääkettä, kun ei lääkäri käske muuttaa ruokavaliota mitenkään, vaan pahimmillaan määrää jotakin uutta lääkettä, mikä taas aiheuttaa lisävaivoja. Miksi lääkäri ei maininnut sienisokerista mitään - yleensä ei koskaan, vai mitä?

"- Tiedottaminen kuluttajille on laitonta, jos sen tarkoitus on edes epäsuorasti lisätä reseptilääkkeiden myyntiä, sanoo hallitusneuvos Pekka Järvinen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Valvonta kuuluu Lääkelaitokselle."

 

Onhan siinä pieni ristiriita, että jotakin lääkettä on ruoassa lisäaineena, mutta sen vastavaikuttajaa myydään reseptilääkkeenä, kuten närästyslääkkeitä... Ja vielä hullumpaa, että Kela niitä korvaa jopa siinä tapauksessa, että ne eivät ole auttaneet vaivaan tai että ne ovat aiheuttaneet lisävaivoja, ns. "liitännäisiä". Leikkauksia tehdään jatkuvasti niille, jotka eivät ikinä kai ole kuulleet, että ruoassa voi olla sen vastavaikuttajaa? Miten ihmeessä tuo on mahdollista?

"Koska hapon eritys mahalaukussa tulisi olemaan pysyvästi liian matala, olisi erityksen stimulaatiota (=kiihotusta, piristystä) syytä kokeilla. Siihen soveltuu hyvin glutamiinihappohydrokloridivalmiste (Hypochylin tabl), joka sekä stimuloi hapon eritystä että vapauttaa suolahappoa... Tähän tarkoitukseen voi kokeilla myös itämaista maustetta, umamia, natriumglutamaattia. Umami vaikuttaa, kuten Hypochylinkin nostamalla suolahapon eritystä stimuloivan gastriinin pitoisuutta seerumissa." -Erkki Antila A.Heikkilän kirjassa "Täydentävä hoito"-

 

Tosiaankin ruoansulatusta edistäviä - ummetus loppuu niillä heti, jos sellainen vaivaa! Ihminen, jolla ummetus on tavallista, ei tajua, että aineet voi olla haitallisia sille, jolla ummetusta ei ole!  Voisin verrata sitä siihen, että ruokaan lisätään jotain ummetuslääkettä kuten fluoria juomaveteen, jodia suolaan tai syanidia jauhoihin tai vastaavaa... Ruoansulatuslääkkeistä perustietoa löytyy Medicinan sivuilta. Gastriitista löytyi tietoa Biohitin sivuilta.

 

Marraskuussa 2001 (vuosia siitä, kun haittoja oli huomattu) sain tietää - ks. ylläoleva teksti - miten arominvahventeet vaikuttavat elimistössä. Alussa mainittua lääkettä en aio käsitelä tämän enempää. Olennaista on vain se, miten arominvahventeiden vahingollinen vaikutus alkaa: nostaa gastriinin pitoisuutta elimistössä. Gastriini taas stimuloi suolahapon eritystä.

Kotiliedessä oli artikkeli, jossa kerrottiin ruoan ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Nutrigenomiikka tulevaisuudenalana kiinnostaa monia, mutta joskus selviää ihan itse ja pienellä vaivalla - Öllölistoja kannattaa pitää mukana.

 

Tässä muutamia kysymyksiä, joita olen kerännyt itselleni muistiin ja samoja lauseita esiintyy muillakin sivuilla siksi että ja odotan edelleen vastausta lääkäreiltä:

Entä jos suolahapon eritys onkin normaali, mitä elimistössä tapahtuu silloin, kun seerumin gastriinipitoisuus nousee liian korkeaksi?

 

Kirjassa "Ravintomme lisäaineet" kerrotaan kokeista, joissa arominvahventeita on testattu rotilla. Kaikki aineet menee äidinmaitoon ja pikkulapsille niitä ei saa missään tapauksessa antaa ollenkaan. JOS tyttösenä on tottunut tiettyyn "herkkuun" odotusaikana, tajuaako hän odotus- ja imetysaikana jättää sen pois? Mitä neuvoloissa sanotaan niistä? Näyttäkää ko. kirjaa neuvoloissa, sillä se on kaikki tutkittua tietoa - tosin aieita on tullut tolkuttomasti lisää, ml muuntogeeniset ainekset uuselintarvikkeissa.

Kauan sitten oli eräässä ummetusvalmisteessa karrageenia, vaikka se jo silloin tiedettiin aiheuttavan tulehdusta koe-eläimille. Siis se oli peräruiskeessa, joten ei varmaankaan ole yhdentekevää, miten aineet otetaan! Tämä asia ei kuitenkaan ole saavuttanut vieläkään laitoskeittiöitä ja siitä on aikaa yli 15 vuotta! Viljat ovat jo silloin olleet ala-arvoista syötävää, mutta eipä vaan lääkärit ole siitäkään tietoisia?

 

Gastrolabin sivuilla mainittiin suolistosairaan ruokavaliosta mm.seuraavaa:

"Crohnin taudissa on muutaman tutkimuksen perusteella todettu olevan edullista rajoittaa sokerin käyttöä. Rajoituksen ei tarvitse olla kovin ankara: riittää, kun jätetään makeiset ja näkyvä sokeri pois. Siis hedelmä suklaapatukan sijasta välipalana! On myös viitteitä siitä, että kaikenlainen pikaruoka ei olisi hyväksi - tavallinen kunnollinen kotiruoka on ilmeisesti kaikkein paras ruokavalio."

2. Hienoa, että asia mainitaan lääkärin palstalla! Mutta miksi potilaalle ei sitä tietoa anneta vastaanotolla? Poikkeuksetta heille sanotaan, ettei ruoalla ole tautiin vaikutusta, että tauti muka eläisi omaa elämäänsä!?

 

"Roskaruoassa" suojaravintoaineiden puute, kuiduttomuus vai arominvahventeet, erilaiset torjunta-aineet ja korrenvahvistajat, antibioottijäämät yms vai ne kaikki yhdessäkö ja liiaksi syötynä aiheuttavat suolistovaurioita? En voi pyytää oireettomia sairaita kokeilemaan "pikaruokaa", mutta "koekaniineiden" kokemuksia tarvittaisiin.

Kokeilut täytyy siis tehdä toisin päin: syödä pelkistettyä, yksinkertaista, perusraaka-aineista tehtyä  "puhdasta ruokaa". Noin 3 kuukauden kuluttua "muutoksesta" voi nähdä, mikälaisia vaikutuksia tapahtui. Muutokset elimistössä tapahtuvat hitaasti

  • Vivianin tapauksessa muistaakseni pari kuukautta,
  • Miia kertoi  tervehtyneensä
  • Taikku kertoi myös paranemisestaan - sekin poistui aika pian suolitautisten palstalta kokonaan
  • Monta muuta oireetonta, jotka ovat kadonneet palstalta ja esim Scott Speedin paraneminen keskiaikaisella ruokavaliolla - taitaa olla sekin poistettujen joukossa?

 

Me olemme ensimmäinen sukupolvi, jonka on ollut pakko sopeutua ruoassa oleviin vieraisin aineisiin. Ne jotka eivät selvinneet, putoavat pois kortistoista, eikä heitä juurikaan tutkita, sillä "ainoastaan maksava potilas on hyvä asiakas".

3. Mutta onko todellakin ollut pakko sopeutua? Miksi? Glutamaatit ja kaikki hiivatuotteet aiheuttavat närästystä, eikä niitä senkään vuoksi kannat syödä. Migreeni ja tolkuton väsymys tulee myös niistä. Vaivat pysyvät poissa, kun karttaa niitä pikkutarkasti. Migreenilääkkeetkö noita suolitulehduksia aiheuttaa? Itselleni ne on määrätty 4 kertaa, mutta yhtään en ole edes kokeillut...

 

Lääkäripäivillä 2003 - sama luento nähtiin televisossakin 25.2.2003 - Pentti Tuohimaa kertoi evoluutiolääketieteestä. Lause

"Evoluutiolla ei ole mitään suuntaa, eikä se voi mennä pieleen" tuo mieleen seikkoja, jotka kyseenalaistavat monta koululääketieteen keinoa, kuten synteettisten lääkkeiden käytön. Tietysti kirurgi poistaa virheet siinä vaiheessa, kun hengen meno on lähellä ja pappi korjaa lopulta pahimmat virheet...

 

Euroopassa on nyt tehty syöpätutkimusta, joka on vielä kesken. Siinä on huomattu, että syyllinen suolistosyöpiin olisi käsitelty ruoka, siis jalostettu... Siitä kerrottiin 9.11.2001 TV-ohjelmassa solarplexus, mutta tutkimustuloksia ei saada kuin sitten, kun tutkimus on kokonaan valmis. Syövän hoidosta täsmälääkkeellä kerrottiin. Luulisi, että aikaansa seuraava lääkäri ottaisi selvää siitä "tökötistä" ennakkoon. Vaikutti hyvältä, vaikka minua tietysti kiinnostaa vaivojen ennaltaehkäisy "puhtaalla" ruoalla.

 

Tiedetään, että solumuutosten riski lisääntyy suolistotulehdusten myötä.

4. Osallistuuko solumuutosten vuoksi tehdyt suolenpoistot johonkin tutkimukseen vai meneekö ne roskiin? Kuulin kerran hyvän huomion: "etsitäänkö pudonnutta avainta sieltä, missä on valoa, vai sieltä, minne joku sen pudotti"...  tai  sinne päin.

 

Esimerkiksi suolistosairaat syövät solusalpaajia siksi, että niillä oireet pysyy vähempänä... siis kun oire on veriripuli... samoja solusalpaajia syövät myös ms-tautiset ja reumaatikot. Solusalpaajilla voidaan nostaa sietokynnystä, kun elimistöön kerääntyy myrkkyjä, joita se ei enää pysty poistamaan. Nuo lääkkeet kun on suunniteltu juuri vieraiden ainesten hylkimisreaktioita vastaan. Maalaisjärki sanoo, että elimistö hylkii aineita, oli se sitten vieras elin, keinosydän tai muu vieras aine, riippumatta "syntipukin" koosta. Ja kuinka helppo ne olisi ollut ennaltaehkäsitä...

5. Jos kysymys olisikin vaikka solujen välillä tapahtuvasta pienen pienestä signaalinvälityksestä? Mikä sitä häiritsee?

 

Olen usein huolestunut ristiriitaisista ohjeista, mitä sairaille annetaan, yksi esimerkki tässä:

Muuan suolistosairas kehui, että hänelle jopa suositeltiin "roskaruokaa"... Periaatteessa (lääkäri on saattanut mieltää vähäjättöisen ruokavalion roskaruoaksi, mutta ei ole kokeillut sitä itse - terveenä - käytännössä...) se auttaa ehkä hetkellisesti, sillä se sitoo runsaasti nestettä ja ruikku saattaa vähentyä pariksikin päiväksi. Samaan aikaan hiiva pesiytyy suolistoon, alkaa lisääntyä siellä ja alkaa järsiä suoliston limakalvoa (muuta syötävää - siis hajotettavaa - sillä ei siellä todennäköisesti olekaan) ja vakavampi vahinko ilmenee aikaa myöten suoliston verenvuotona. Vähäjättöistä ruokaa suolistosairaan täytyykin syödä, eikä akuutissa tilanteessa kestä ollenkaan raakaraasteita ym. terveelle suolelle hyödyllisiä sapuskoja eikä missään tapauksessa happoja (lisää verenvuotoa) tai karkeaa kuitua!

Miten nuo vieraat aineet ruoassa aineet vaikuttavat imettävän äidin maidon eritykseen, kun pienenkin pizzan takia täytyy juoda monta litraa vettä, eikä jano lopu pitkään aikaan? Samaan aikaan ei tarvitse käydä pissallakaan, kun kaikki neste imeytyy elimistöön... Mistä se maidon vaatima neste sitten tulee -  taitaa maitokin väkevöityä melkoiseksi? Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia?

 

Vapaata aikaa ja lukemista odottaa Zsolt Jenein (12.6.1998) väitöskirja hyllyssäni:

"Glutamaatti on aminohappo, joka on aivojen tärkein kiihottava välittäjäaine, ts. se siirtää ärsykkeitä hermosolusta toiseen. Hermosolujen kalvoilla on eri tyyppisiä glutamaatin sitoutumiskohtia, joista useimmat säätelevät ionien kulkua solukalvon läpi ja siten aiheuttavat hermosolujen ärtymisen."

Aihe on: "Solukalvon ionivirtoihin vaikuttavien glutamaattireseptorien säätely. Histidiini-, arginiini- tiolirakenteiden kemiallisen muuntelun sekä glutationin ja sen johdosten vaikutus reseptorien toimintaan". 

Tutkimus tähtää lääkkeiden kehittelyyn aivojen rappeumasairauksien hoitoon.

 

Näitä sivuja saattavat lukea myös terveet ja heille voisi tietysti olla tarjolla hyvää tietoa erilaisten vaivojen ennaltaehkäisyyn. Mun pöperöt eivät ole sitä, vaan niiden avulla saattaa suolistotulehduksesta kärsivä löytää jotain sopivaa syötävää - esimerkiksi raakaraasteilla niiden suoli voi tukkeentua kokonaan ja joudutaan leikkaamaan pois...

 

Ristiriitoja riittää, eikä niitä vähennä ainakaan lääkkeiden lisääntyvä käyttö. Otanpa siitä yhden esimerkin:

"Loperamidi on tarkoitettu ripulin oireenmukaiseen hoitoon tiloissa, joissa riittävää vastetta ei saada dieetti- tai muulla spesifisellä hoidolla. Imodiumia voidaan käyttää tällöin muun hoidon tukena, mutta ei korvaamaan muuta hoitoa. ...Varovaisuutta on noudatettava akutisoituneessa ulceratiivisessa koliitissa, sillä suoliston toimintaa hidastavat lääkkeet saattavat aiheuttaa toksisen megakolonin ilmaantumisen." (Pharmaca fennicasta v. 1996). Tänään tuo kirja käsittää 3 järkälettä niin pientä tekstiä, ettei moni keski-ikäinen pysty sitä edes lukemaan!

6. Moniko potilas on kuullut ed. mainittua asiaa Immodiumista lääkärin vastaanotolla tai apteekissa? Varovaisuutta? Kun on kyseessä ilman reseptiä myytävä valmiste?

Itse olen seurannut suolistosairaiden kokemuksia ja vähitellen tajunnut, että kokeellisia lääkehoitoja jatketaan vuosikausia. Vaikuttaa siltä, että hoitokäytännöt eivät ole muuttuneet n.30 vuoteen yhtään!!  Kaikki eivät tietystikään kerro kokemuksistaan yhtään mitään ja se on täysin ymmärrettävää. Sitäpaitsi suurin osa oireettomista katoaa palstalta. Niitä on todellakin monta, mutta tietoja ei kerää kukaan! Ihmekös tuo, kun leikkausjonoissakin on ollut vuosikaudet ihmisiä, jopa kuolleita tai yksityisellä leikattuja... Järkyttävää, liekö tahallista?

Käykö lääkityksessä useinkin niin, että kun esimerkiksi Imodiumia ei saa antaa lapsille ilman lääkärin määräystä, mutta lapsetkin pystyvät ostamaan sitä vapaasti vaivaansa, jota vähätellään tai ei haluta tuoda esille... Mieleeni tulee ne lukuisat kirjoitukset keskustelupalstalta, jossa muistellaan sairauden alkuaikoja. Ei nämä taudit puhkea yhdessä päivässä, mutta väärän pillerin ottaminen "puolisairaalle" suolelle voi tietämättömyydessä koitua kohtalokkaaksi.

7. Esimerkiksi ko. ripulilääke on osoittautunut oikein hyväksi lääkkeeksi juuri avannepotilaille, mutta eikö se pitäisi olla silloin reseptilääke, sillä enemmistöllä asiakkaista on vielä suoli... Varotoimenpiteenä ainakin!

 

Lisäkysymyksiä - - pyydän kysymään asiaa lääkäriltänne, sillä minulla ei ole asiaa sinne, siis mennä vastaanotolle pelkästään juttusille:

Moni on saanut avun solusalpaajista, joita käytetään yleensä elinsiirtojen jälkeen estämään elimistön hylkimisreaktioita. On epäselvää, kauanko niitä syödään, voiko niiden annostusta vähentää yleensä koskaan... Mihin lääkkeiden vaikutus todella perustuu - siitä pitäisi saada tietoa. Mutta ruokavalioon liittyvät muutokset jokaisen on tehtävä omin päin, sillä niihin ei ohjeita anna kukaan. Miksi ei?

Sopiva ruokavalio täytyisi aina olla ensisijainen hoitomuoto: eihän se välttämättä auta enää siinä vaiheessa, kun maksan ja munuaisten toiminta on ylikuormitettu tai jopa pilattu liioilla lääkkeeillä.

Joissakin lääkkeissä on apuaineena mm. natriumlauryylisulfaattia E487, joka aiheuttaa suuhun aftoja, miksi ei suolistovaivojakin? Karrageenilla on myös tunnettuja haittoja. Elimistön hyödyllisten mikrobien toimintaa ne varmasti haittaavat: katso Pentti Huovisen mielipiteitä: "Käsissä on kohtalomme"

 

Verkkouutisissa: "Kansanterveyslaitoksen ylilääkäri, dosentti Pentti Huovisen mukaan antibiooteilla paikataan mm. eläinten kasvatuksen puutteellista hygieniaa.  Pohjoismaisilla eläinlääkäripäivillä Helsingissä esiintynyt Huovinen painotti, että antibiootteja ei saa missään olosuhteissa käyttää kritiikittömästi, sillä ne ovat hengen pelastavia ihmelääkkeitä. - Antibioottien käyttö rehun lisäaineena pelkästään taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi ei ole oikein, Huovinen sanoi."

 

Koska asiakas OSTAA ja lopulla maksaa lääkkeet, pitäisi TIETO (sivuvaikutukset ym KAIKKI tieto lääkkeestä) olla kaikkien asiakkaiden saatavilla selvemmässä muodossa - käännettynä latinan kielestä Suomen kieleen. Verkostakin voi jotain löytää, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta internettiin, eikä sellaista saa olettaakaan. Apimallin sivuilta voi löytää paljon asiaa, jos pystyy suomentamaan tekstin... Nykytekniikalla tiedon ei tarvitsisi olla maksullista eikä vaikeaselkoista. Lääkäri voisi  tulostaa omalta Pharmaca fennica- rompultaan jo vastaanotolla tiedot paperille potilaalle mukaan. Pahrmaca Fennican saa kirjastostakin lainaan. Samat asiat eivät lue lääkepakkauksen tuoteselosteessa.

 

Usein on huomattu, että kaikki lääkkeet eivät vaikuta eivätkä aina poista edes vaivoja: eikö silloin asiakkaan kuuluisi saada rahat takaisin? Lääkäri varmistaa asian - siinä ei olisi mitään epäselvää? Käytäntö saattaisi  puolestaan vähentää hoitovirheistä aiheutuvia valituksia ja jälkikäteen vaadittavia korvausvaatimuksia - se olisi siis lääkäreidenkin etu!  Potilaan menetyksiä lisää sekin, että  vastaanottokulut on maksettava moneen kertaan - henkisistä ja fyysisistä kärsimyksistä puhumattakaan.

 

Akuutissa 10.10.2000 kerrottiin, että lääketutkimuksista vaietaan. Mikä niissä on arkaluontoista - ihmisethän osallistuvat niihin täysin tietoisena riskeistä... ja jotain etua he saavat "siitä hyvästä". Sairas ihminen voi syödä vuosikausia lääkkeitä, vaikka mitään muutosta terveydentilassa ei tapahdu. Jos Kela korvaa lääkkeen melkein kokonaan, ei sen tehoon kiinnitetä huomiota.

 

Vaikka nämä sivut keskittyvätkin arominvahventeisiin, liitän tähän kysymyssarjaan otteen sulfiiteista ja rikkihapokkeista. Itse en käytä kuivattuja hedelmiä enkä paljon muutakaan E-koodattua tuotetta, joten muut "vaivaiset" saavat kertoa kokemuksistaan. Onko Auli Koposen kirjoittama teksti kirjassa "Tiedätkö mitä syöt?" Sinulle tuttua? Siinä kerrotaan sulfiiteista (E220, E221 - 228):

"Sulfiitit ovat rikkihapokkeen suoloja. Niitä käytetään kuivatuissa hedelmissä, hilloissa ja säilykkeissä, siiderissä, oluessa, viineissä ja kuorituissa perunoissa. Rikkiyhdisteet ovat sekä säilöntäaineita että elintarvikkeen värin muutoksia estäviä aineita.

Sulfiitit voivat aiheuttaa yliherkkyysoireita ja migreeniä. Aivan viime vuosina on alettu epäillä rikkiyhdisteiden aiheuttavan mm. haavaista paksusuolen tulehdusta ja syöpää.

Lisäaineina käytettävät rikkiyhdisteet ja eläinperäisissä valkuaisaineissa olevat rikkipitoiset aminohapot näyttävät edesauttavan sulfaattia pelkistävien bakteerien ylikasvua paksusuolessa. Sairauksien aiheuttajaksi epäillään vahvimmin Desulfovibrio- bakteeria."

 

Mitä noista asioista tänään tiedetään? Kirja on vuodelta 1999. Kyseessä oli rikkihapokkeen suola. Samassa kirjassa kerrotaan rikistä seuraavaa:

"Rikkiä on eräissä elimistön valkuaisaineissa. Erityisen tärkeä tehtävä rikillä on entsyymeissä. Liiallinen rikki saattaa muuttaa suolistoflooraa terveydelle haitalliseen suuntaan."

 

Muistatko jutun, miten Viagra keksittiin? Siitähän suunniteltiin sydänlääkettä, mutta varsinainen sivuvaikutus teki siitä yhden maailman myydyimmistä lääkevalmisteista. Ei nämä asiat siis ole ollenkaan yksiselitteisiä, mutta sattumilla on ollut aina osuutta historian kulkuun - ehkä Sinunkin kokemuksellasi..?

 

Moniko vaiva johtuu ainoastaan ruoassa olevista vieraista aineista? Suolistosairas Saila oli joutunut sairaalaan, kohta leikkauspöydälle, kun oli syönyt tiettyä lastenruokavelliä purkista, jossa oli ollut liikaa (kenen mielestä saaolla yhtään? korrenvahvistajajäämäiä! Moni suolitautinenhan ei tiedä, mitä voisi syödä. Järkyttävää, että valmistaja voi väittää, että terveyshaittoja ei tule... Ei haittaa terveille, mutta sairaille ne voivat olla hengenvaarallisia! Entä lapsille ja vanhuksille? Limukkakierteestä moni sairas ei pääse eroon, vaikka haluaisi. Miksi? Sokerista on haittaa, mutta niin on myös sitä korvaavista aineista. Niitä haittojako nyt korjaillaan muilla lääkkeillä?

 

On väärin, että potilaita ei kuunnella. On reilumpaa sanoa suoraan, että en tiedä, kuin määrätä jotain uutta ainetta. Tiedämmehän, että epätoivo ja syyllisyys ei ainakaan paranna mitään vaivaa. Onko tohtori muuten lukenut kirjan lisäaineista?

 

Jos olen sekoittanut asioita kohtuuttomasti, pyydän Teitä ystävällisesti korjaamaan virheelliset käsitykseni. Keksikää jokin parempi selitys, miten nuo aineet saavat aikaan myrkytystilan oireet. Esitän myös muutaman kysymyksen:

Miten sellainen prosessi, joka on kemiallisesti saatu aikaan aromin vahvistamiseksi tuotteessa, loppuu siinä vaiheessa, kun se joutuu ihmisen suuhun ja suolistoon: sekaisinhan ne kaikki siellä menee...

  • Miten käy tuon vahvistusprosessin? Miten se tapahtuu?
  • Jos arominvahventeet ovat koostumukseltaan hiivapohjaisia, suolistosta on yleensä ravintoa sille... Sokerin tiedetään pahentavan vaivoja.
  • Vahvistaako prosessi myös yhtaikaa syötävien lääkkeiden vaikutusta?
  • Jos ei, niin mikä sen sitten estää?

 

Käymistuotteena olevat aineet (ilmenee tavallisina ilmavaivoina) rasittavat maksaa. Eikö olisi ensisijaisesti tärkeää suojella sitä ainokaista, joka vielä toimii? Elinsiirrot eivät saa olla mitään vaihtoehtoja, eikä maksaa saisi rasittaa turhaan.

Elinikäinen lääkitys on maksan ja immuunipuolustuksen kannalta riski, joka potilaan on epätoivossaan otettava - miksi ei etsitä syytä siitä, mitä kaikkea suolistoon laitetaan? Tiedetään jo, että lääkehoidoillakaan suolistotulehduksia ei kokonaan paranneta. Tiedetään myös se, että esimerkiksi antibioottilääkitys aiheuttaa niitä.

sivu on osa vähän suurempaa kokonaisuutta

sivun alkuun