"Ihmiselle on tärkeää myöntyä muutokseen. Ikivanhojen viisaustraditioiden mukaan kaikki virtaa. Kuitenkin ihminen näyttää pitävän muuttumattomuutta perustavoitteenaan, vaikka juuri muuttumattomuuteen takertuminen tuottaa kärsimystä. " - Tapio Malinen Hesarissa -

En ymmärrä,  mitä pahaa olen tehnyt muutamille tyypeille, jotka eivät voi sietää juttujani... Niitä kirjoituksia en voi tänne laittaa, mutta omat vastaukseni voin. Jos nämä jotain loukkaa, en mahda sille mitään. Taustalla saattaa olla asioita, mistä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Vuosia sitten kuulin - en muista missä - että "monesti ihmistä voisi eniten auttaa asia, joka herättää eniten vastustusta". Olenkin suositellut seuraavaa tekstiä ajateltavaksi, jos nämä jutut ärsyttävät:

"Annanko edelleen auktoriteetin arvostelijoille, joiden aikeena on pönkittää omaa osaamistaan jonkun toisen kustannuksella? Sallinko jonkun muun varastaa elinvoimaani, koska annan hänen mielipiteelleen suuuremman arvon, kuin omalle oppimiskokemukselleni?

"Samalla, kun toisen ihmisen arvostelu loukkaa sisintämme, meillä on mahdollisuus tunnistaa, mistä olemme olleet riippuvaisia. Juuri siinä hetkessä on loistava tilaisuus kääntyä sisäänpäin ja löytää vastaus tuohon kysymykseen. Mikä oma odotukseni ei toteutunut? Mikä oli minulle tärkeää? Miksi sallin itseni haavoittua toisen ihmisen mielipiteestä?

Viisaus kasvaa, kun osaamme yhdistää tiedon ja omat kokemuksemme. Voimme hankkia sitä kaikkien aistiemme avulla monin eri tavoin: lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä harjoituksia, oppimalla esimerkeistä tai tarinoiden avulla. Elämänkokemuksemme saattavat tuottaa hyvin konkreettisesti saman ymmärryksen, jota toinen on yrittänyt tavoitella teorioiden avulla. Silti saatamme arvostaa teorioiden parissa vietettyjä vuosia ja hankittuja titteleitä enemmän kuin elämänkokemusta. Arvostelunhaluumme kuuluu taipumus määritellä asioita enemmän kuin tai vähemmän kuin -periaatteella. Melko kevein perustein saatamme ajautua joko - tai - johtopäätökseen ja siitä tulee meille totta.

Me itse annamme auktoriteetin arvostelijalle. Katsottuna ainoastaan järkiälyyn nojaten, viisaus voi löytyä eri taholta kuin, jos kuuntelemme sydämellämme. Elämänkokemuksen kasvattaman viisaan ihmisen tai vilpittömän, hyvää tarkoittavan lapsen palaute saattaa olla paljon hedelmällisempi kuin asioiden kannalta teoreettinen arvostelu. Se, mitä palaute saa meissä aikaan, on tärkeää. Jos se latistaa, masentaa tai vie voimavaroja, onko siitä hyötyä kenellekään? Jos se rohkaisee, auttaa oivaltamaan ja kehittymään, kaikki voittavat." -Anja Kulovesi-

 

Olen vastannut tällaiseen kommenttiin joskus:

"Musta on ainakin kivampi tietää, että luultavasti koskaan ei parane, kuin elätellä joka päivä turhaa toivoa! Iloita voi sitten siinä tapauksessa, jos sellainen ihme kohdalle sattuisi!"

 

Osasitpa tiivistää asiasi ytimekkäästi! Tässä muutama kommentti siihen:  

• Jos susta on kivempi noin, uskon kuitenkin, että suurin osa sairaista tahtoisi parantua kokonaan.

• Parantuminen ei tapahdu hetkessä, vaan sen eteen täytyy tehdä tietoisesti vaikka mitä ja sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määrätä - ruokavalio ja muut elämäntapaan liittyvät seikat ovat niitä. Jos joku tahtoo löytää vähemmän rankan tavan selvitä sairaudestaan, miten se Sinua haittaa? Pelkäätkö ehkä tukien menettämistä? Eikai niitä kukaan vie pois oireettomaltakaan? Suurin osa kai ei saa niitä ollenkaan - näin olen ymmärtänyt "palstan" jutuista. 

"Elätellä turhaa toivoa?"

Kerroin, että moni meistä tietää tapauksia, joissa oireet, - sekä lääkärin toteamien tutkimusten jälkeiset tulokset -  ovat kadonneet kokonaan ja krooniseksi luokiteltu elinikäinen tauti kadonnut. Oireettomuus on myös tarkan ja järjestelmällisen toiminnan tulosta, opittu yritysten ja erehdysten kautta monen vuoden aikana. Jos se ei Sinua auta, jotain toista voi auttaa. Mitään toivoa ei kukaan ole luvannut missään vaiheessa potilaallekaan, mutta niin vain on itse oikean, itselle sopivan, tavan elää ja syödä, oppinut. Toki sellaisesta olotilasta jokainen tahtoo pitää kiinni? Ei se ole ainakaan turhaa, ei edes muita ajatellen, sillä kaikki on kotikonsteja, joita voi kokeilla, jos vain viitsii vähänkin ajatella asioita. 

• Kaikki "meuhkaaminen", mistä minua joskus syytetään sairaiden pulinapalstoilla, on siis loogisen toiminnan seurausta, eikä mitään ihmettä, mitä kai itse odotat tapahtuvan tekemättä itse yhtään mitään?

• Olen laittanut palautetta lääkäreiden palautelaatikkoon. Pahoin pelkään, että niitä ei kukaan seuraa, sillä yhtään vastausta ei ole tullut. Nämä asiat eivät kiinnosta edes sairaita ja se kyllä ihmetyttää...

• Mitään i h m e t t ä  ei tosiaan tule tapahtumaan kenenkään kohdalla - siitä olen varma minäkin.

Moni sairaus johtuu siitä, että herkimmät ihmiset eivät ole sopeutuneet ympäristössä liian nopeasti tapahtuneisiin muutoksiin. He (sairaiksi luokitellut) vain sattuvat olemaan herkempiä kaikelle, mikä on luonnonvastaista tai mihin elimistö ei pystykään sopeutumaan, sillä sillä ei ole olemassa (s.o. kehittynyt) vielä mitään keinoja siihen.

Ihmisillä on niin kummallisia riippuvuuksia, ja syöminen niistä kai yksi kaikkein henkilökohtaisimmista asioista. Mikä ihmistä määrää? En tiedä, mutta asiaa voi opetella vaikka itsekseen ihmetellen tai itseään kuunnellen.

 

"Ihmisen ei ole syytä katua mitään, sillä kukaan ei voi toimia viime kädessä vastoin omia käsityksiään ja omaa olemustaan." - Timo Järvilehto -

  

Sivun alkuun

sivu on osa suurempaa kokonaisuutta