"Heikko lajintuntemus vaikeuttaa biologian opettamista ja oppimista, ekosysteemin toiminnan ymmärtämistä ja vieraannuttaa luonnosta (mm. Sipari 1999). Myöskään biodiversiteetin tutkiminen, ymmärtäminen ja suojelu eivät ole mahdollisia ilman hyvää lajintuntemusta (Komonen 2001; Kaasinen ja Åhlberg 2002). Miten voidaan luottaa sellaisiin tulevaisuuden päättäjiin, jotka eivät erota koivua männystä (Skyttä 1978; Palmen 1980)? Lajintuntemusta tarvitaan monilla Suomen elinkeinoelämän aloilla, koska ne perustuvat monin tavoin kasveihin (Virtanen 1981; Åhlberg 1977). Nykyisen yhteiskunnan irtonaisen ja juurettoman elämäntyylin vastapainoksi oman kotiseudun tunteminen antaisi turvallisuuden tunnetta, sillä mm. Kangaksen ja Kalliolan (Pölösen 1998, 39, mukaan) mielestä ”kestävä rakkaus edellyttää aina kohteensa tuntemista”. - Kasvienkeruusta kouluissa -
Hassua, miten ei tule ajatelleeksi päivänselviä asioita oikeastaan koskaan, kuten sekin, että tavalliset englantilaiset eivät osaa monia muita kieliä niin hyvin, kuin me muut, ulkopuoliset. Missä siitä luin, meni ohi, mutta tämän verran englantia kannattaa kahlata vaikka sanakirjan avulla tavallisenkin tallaajan - Marie ja Pierre Curien elämäkerta. He luopuivat "tieteen nimissä" patenttioikeuksistaan - he eivät koskaan hakeneetkaan niitä, vaan halusivat hyödyttää keksinnöllään koko ihmiskuntaa. Marie lahjoitti sotakorvauksina Nobelin palkintonsa, vaikka tiesi, että se siellä on vain pisara meressä. Miten toisin meidän yhteiskunnassa hyvinvointi ja muu kehitys olisi jatkunut... Joutuisimme maksamaan patenttimaksuja röntgensäteistä ja sädehoidosta...?
Kuvassa oleva koivupuu mummon (s.1895) pihassa saattaa olla saman ikäinen, ehkä. Siihen aikaan oli laiskan isännän merkki, jos talon ympärillä oli paljon puita - heinää kun piti kerätä karjalle ja talon väelle polttopuita pitkän talven varalle. Ei silloin ajateltu, että kasvit tarvitsisivat suojaa, kun yleensä talvesta selvittiin vain kovalla työllä ja ajtuksella, että "mikä ei tapa, se vahvistaa". Sairauksia varmaan oli silloinkin, kuten espanjalainen, joka vei monesta perheestä useita, eikä ymmärretty, miksi ja miten. Miten se tosiaan tuli, ei kai tiedetä vieläkään, mutta selvisi hengissä "päivä vain ja hetki kerrallansa", toisti mummo usein. --Oli oppinut kovemman kautta sen, mikä meille on päivänselvää? En minäkään kaikkea ymmärtänyt, mutta huomasin heti, että esimerkiksi ne lauseet, mitä mummo muisti ulkoa Suuresta Sanakirjasta, olivat samoja, mitä nyt voidaan lukea netistä - vähän vanhahtavia, mutta samoja, esim vuodelta 1642 joulusta (tosin ei siellä sanaa joulu näy...).
Tuohiveneestä mummo ei ikinä kertonut, vaikka lohta vetikin joesta joka aamu. Luin siitä itseasiassa just nyt tuolta:
"Ruotsi-Suomessa luonnontieteellisen näkemyksen kehittymiseen vaikutti ratkaisevasti Carl von Linné (1707-78), joka omalla esimerkillään loi myös eräänlaisen tieteellisen tutkimusmatkan perusmallin ja toimi sittemmin ratkaisevana aloitteentekijänä monissa matkahankkeissa. Kuvaavaa on, että Linnén ensimmäinen ja kansainvälistä tunnustusta tuonut matka suuntautui Lappiin, joka eksoottisuudessaan oli verrattavissa kaukaisiin ulkomaihin.
Monien merkittävien aikakauden tutkimusmatkailijoiden tapaan myös Pehr Kalm oli Upsalassa professorina toimineen Linnén oppilas, yksi läheisimmistä. Vuonna 1716 Ruotsissa syntynyt Kalm vietti nuoruusvuotensa Pohjanmaalla, Vöyrissä, ja kävi Vaasan triviaalikoulun. Vuonna 1735 hän aloitti teologian opinnot Turun akatemiassa, mutta suuntautui pian luonnontieteisiin. Kalmin tutkijankyvyt huomattiin, ja varakkaan tukijan, paroni Sten Carl Bielken (1709-1753) avulla hän saattoi jatkaa opintojaan Upsalassa".
Linneestä voisi joku kirjoittaa ja kertoa enemmänkin! Ehkäpä englantilaiset eivät ole kylliksi viitsineet / ehtineet / halunneet opetella ruotsin kieltä, vaikka omivat jopa museon itselleen? No, mielenkiintoista näin nettiaikana, jolloin sananvapaus hukkuu tuonne moderaattoreiden mielivaltaan;-) Haluan lainata näitä Anto Leikolan sanoja nyt: "kuten tunnettua,tiede on liian tärkeä asia jätettäväksi vain tiedemiesten hoitoon. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oppihistorian täysinpalvellut professori."
"Sähkövaraustensa vuoksi protonit pyrkivät erilleen toisistaan, ja atomiytimen neutronit toimivat eräänlaisena liimana, joka estää tämän. Ydin on kuitenkin stabiili vain tietyllä neutronimäärällä; muut yritelmät on tuomittu hajoamaan, mitkä sekunnin murto-osissa, mitkä vasta miljoonien vuosien kuluttua. Esimerkiksi uraaniatomin puoliintumisaika on huikeat 4,5 miljardia vuotta." - K.Enqvist Yliopistolaisessa -
Sivu on osa suurempaa kokonaisuutta
